Uutta elämää...

Päivitykset ovat jääneet huonommalle osalle, mutta elämä tilalla on jatkunut. Karitsat ovat kasvaneet hienosti ja pojat on jo eristetty emoistaan.

Heinätkin saatiin korjattua, tosin viimeiset paalit saatiin sisälle vasta tällä viikolla. Aikaisempiin vuosiin verrattuina heinäsadosta tuli huonompi ja joudumme ostamaan ensi talvea varten jokusen pyöröpaalin.

Kasvimaan kuoputtelu kuuluu meillä myös kesään ja vuohipartio teki sinne onnistuneen iskun. Herkuttelulistalla olivat maa-artisokan varret, herne- ja papuversot sekä köynnöspinaatti. Porkkanat säästyivät kun olivat vielä harson alla, mutta perunan varsia oli maisteltu.

Keväällä yksi tuttu viljelijä kertoi heillä olevan ankanmunia haudotuksessa mistä saimme innostuksen kokeilla mekin ankkafarmarin elämää. Niinpä alkukesästä meille saapui 6 pientä ankanpoikaa. Niiden touhuja on ollut ilo seurata ja ankat ovat kasvaneet kesän aikana pienistä rääpäleistä kauniiksi ankoiksi tai ankka-partioksi niinkuin minä niitä nimitän. Tapahtuipa näet pihalla mitä tahansa niin ankka-partio on aidan kupeessa heti paikalla raportoimassa asiaa. Kaakatus on korvia huumaavaa...





Kommentit