Ajanlaskua...


Taas on vierähtänyt aimo tovi, ettei ole tullut tätä päivitettyä. Toisinaan vain elämä tuo mukanaan asioita ja myös vastoinkäymisiä, mitkä vievät aikaa ja energiaa. Onneksi myös onnenhetkillä on ollut oma aikansa. Siksi ehkä halusin vielä muistella vähän kulunutta kesää...


Tilamme läheisyyteen ei kuulu vesistöä, ellei metsän takan olevaa pientä jokea oteta huomioon. Siksi onkin upeaa aina päästä avoimemman veden ääreen ja useimmiten kalastuksen merkeissä. Isännän raivatessa rannan pöpelikköä, nautimme nuorison kanssa rannasta, uimisesta, auringosta ja aikamme kuluksi ongimme rantakivikosta sekä heittelimme uistinta. Helteinen sää sai pikkukalat polskimaan aivan vedenrajassa, mikä houkutteli myös petoja paikalle. Kun rantaveteen saapui hauki, sai esikoinen sen ensiheitolla ylös, sen verran nälissään se oli. Oli siinnä isännälläkin ihmettelemistä kun esittelimme saalista, päivä näet oli puolessa ja todella helteinen, kun saalista alkoi tulla. 


Elokuun yöt, niitä ei voi sanoin kuvailla. Helteiden piinatessa karkasi yöuni useimmiten peiton potkintaan. Silloin usein tulikin ulkona käveltyä ja ihasteltua usvaisia maisemia, joita auringon nousu väritti. Varsinkin lampaat nauttivat yön viileydestä ja joko laidunsivat tai makoilivat tyytyväisenä rykelmänä jossain. Niille helteet eivät olleet kaikkein mukavimpia, varsinkin tummempia, kuten Dooris, kävi usein sääliksi. Onneksi varjoisia lepopaikkoja päivän helteisimpiin aikoihin oli tarjolla, mutta ilman lämpötila oli melko hurja joinain päivinä. Se usein purkautuikin mahtavina ukkosina, joita yhteenväliin olis useampi päivässä. Paimenia irrotellessa alkoi akku- tai aurinkopaneeleilla toimiva sähkäpaimen olla ostoslistan kärkipuolella.



Heinä kuitenkin kasvoi ihan mukavasti ja satoa talveen saatiin talteen, niin meillä kuin naapurissa. Hellepäivinä paaleja heitellessä katselin kaihoisasti pyöpaalien rykelmää, meillä kuitenkin kanttipaalit ovat järkevämpiä kun koneita ei itsellä ole ja ruokittava laumakin melko pieni. Varsinkin kun sonni syksyllä laitettiin lihoiksi, niin ensi talven rehuntarve on huomattavasti pienempi edelliseen verrattuna.


Ensilumi satoi luvattoman aikaisin ja sitä tuli kerralla useita kymmeniä senttejä. Lumi teki vahinkojaan laajalti, sähköt olivat poikki lähes kaikilta, puita kaatui tielle niin, että tarvittiin järeitä raivauskalusteita, autoilla tömäyteltiin ojien pohjalle ja muitakin kolareita. Meiltäkin meni omenapuita useampi kun raskas lumi mursi oksia, joissa vielä oli lehdet. Lumesta ei kuitenkaan saatu pitkään nauttia, jo seuraavana päivänä sulaminen eteni nopeaa tahtia. Lumi kuitenkin toi kaivattua vettä, sillä kuulin joidenkin jo joutuneen turvautumaan säiliöllä tuotuun kaivonlisäysveteen kun pohjavesi on niin alhaalla. 


Yksi nurmilohkoista meni meillä uusintaan ja kynnettiin auki. Keväällä sitten jatketaan muokkausta ja lannanlevitystä ja kylvöjä, niin saadaan uutta satoa.


Yöpakkaset kaunistavat maisemaa ja laitumella ei enää porukkaa ole. Välillä kun lämpimiä päiviä vielä oli, pystyi osaa lohkoista laiduntamaan. Mutta kuten tänäänkin nurmi oli jäässä iltapäivälle, niin laitumien portit pysyvät suljettuina. Hörökorva tarkastelee aamutoimien aikaan näkyykö ylimääräistä liikettä pellolla. Toissailtana vasta kettu seikkaili pihatiellä ja epäilemme sen asustelevan läheisessä louhessa. Myös jänikset saapuvat usein ihan pihapiirin tuntumaan ajureiden suureksi riemuksi. Nuorempi ajureista on ottanut tavakseen sisällä ollessaankin istua sohvalla nenä kiinni ikkunassa, jos vaikka näkisi jossain liikettä. 


Ruunan kanssa käytiin tänään ajolenkillä, pistäydyttiin eräällä metsätiellä ja humputeltiin ravilla kotiinpäin suurin osa matkasta. Mukava on huomata, että laidunmahasta huolimatta, ei puhti ole poissa vaan lenkkiin saatiin myös lennokkaampaakin menoa. Sopivia länkiä ei vain ole vielä tullut vastaan, eikä rekeä, joten etsintä jatkukoon...


Kommentit