Syksyä ilmassa...ja mielessä

Kesäpäivät ovat kuluneet varkain ja ilmassa on selkeästi syksyn merkkejä. Ukkonen särki jo aiemmin toisen paimenista joten nykyinen kiertää useamman laitumen kautta. Iskuteho on melko heikkoa ja huomasinkin eilen, että kasvimaalla oli käyty punajuuren naatteja nyrhimässä. 

Vuohet usein syksyisin seikkailevat kasvimaalla, ne osaavat aavistaa milloin siellä alkaa olla herkkuja. Viime vuonna oli purjoja ja mukulasellereitä maisteltu.

Piiskun jälkeläinen kasvaa ja voi hyvin. Olin eilen iltalypsyllä, istuin heinäpaalin päällä lypsäen Piiskua ja kili tapansa mukaan käytti minua temppuilualustanaan. Olin jättänyt huivin kiireessä pois ja olallani istuva rapelo maisteli hiuksiani ja rustokorua. Aikansa pyörittyään se onnistui sohaisemaan sorkkansa letin läpi....irrota siinnä nyt niskassa rimpuilevaa otusta samalla kun lypsät kuttua ja yrität estää sitä potkimasta maitoastiaa nurin.

Söpölläkin on hieman maitoa kehittynyt kuten kuvasta huomaa. Poikimisaika vain meni umpeen heinäkuun lopulla. Olen miettinyt mitä mahassa sitten on, sillä pyöreyttä siinnä on. Kokeneempi kasvattaja lohdutti minua, että kuolleetkin kilit kyllä syntyvät pois. Joskus olen kuullut, että kohdussa voi olla myös pelkkä nestepussi. Vointi on kuitenkin hyvä ja ruokahalu ennallaan niin seurailu on toistaiseksi parasta hoitoa. Silmänsä Söpö oli johonkin onnistunut sohaisemaan kun se vuoti. Joten sitä pitää pitää myös silmällä :-)

Myös Walma, joka on muuten Söpön jälkeläinen, voi hyvin. Tyrä ei ole kasvanut eikä tunnu haittavaan elämisen laatua. Seurailtavia siis riitää...


Puutarhassa alkaa olla sadonkorjuun ajat käsillä. Omenoita tulee tosin huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Ruohonleikkurin jälleen hajottua nautitaan lähes niittytunnelmista. Hörökorvan kanssa teimme eilen puutarhasuunnitelmia, minä mietin puuaitaa ja vadelmia ja se omenavarkautta :-) Koirulillakin on ollut syöminen vähän huonoa, ajattelin kokeilla taas yrjölän puuro
-kuuria ja puruluuta. Eläinlääkärin kanssa ollaan vähän tilanteesta juteltu, ehkä suuta olisi hyvä tarkistaa jos ruokahalu ei kelien viilenemisen myötä korjaannu. Itsellä tulee aina ensimmäisenä kaikki pahimmat mieleen...onneksi se ulkona ollessaan on oma pirteä ja leikkisä itsensä..


Kommentit

  1. Kun muutettiin tähän 15 vuotta sitten, meilläkin oli schäfer, joka yritti syödä kaikista yhdeksästä omenapuusta pudonneet omput... ja kakkas sitten omenakompottia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meillä suositumpaa on raaka porkkana.

      Poista
  2. Voi, mitä ihania vuohikuvia - ne jotenkin vetoavat...ehkä siksi, että lapsena meillä oli kaksi kilipukkia kotieläimenä:) Taidan lueskella muitakin juttuja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lueskele pois, hauskaa on jos viihdyt :) Harvakseltaan tulee kirjoiteltua, ihan harmittaa, mutta arki vie oman osansa ajankäytöstä...

      Poista

Lähetä kommentti