Kesällä kerran...

Kulunut kesä on ollut helteiden jälkeen melko viileänpuoleinen. Hyvänä asiana voitaneen tähän liittyen mainita itikoiden ja kärpästen vähyys, mutta huonona mm. kylmät yöt joiden vioitusta herkemmissä kasveissa kuten mustasilmäsusannan lehdissä jo on huomannut. Avomaankurkkua olen yrittänyt harsojen alla varjella ja toistaiseksi se on hengissä onneksi pysynyt . Eläimistä hevoset ovat varmaan eniten ilmoista nauttineet sillä kiusalliset paarmat ovat harvassa, kun taas mäkäräiset tekevät ahkerasti tuhojaan karvapeitteen sisällä. Myös punkit ja käärmeet ovaalin häipyneet toistaiseksi ainakin pihapiirin tuntumasta.


Lampolan puolella kaikki neljä karitsaa ovat kasvaneet huimaa vauhtia, vaan kilistelystä ei taida tänä vuonna tulla mitään. Olemme alkaneet vakaasti epäillä molempien kuttujen olevan tyhjät, mahojen kasvu voi osittain selittyä erilliskarsinoilla, eli ruuasta ei ole tarvinnut kilpailla niin paljoa kuin yleensä. Mahat ovat kuitenkin melko pienet, ainakaan hyviin suureen kilistelyyn. Tosin mm. Piiskusta ei yleensäkään ole voinut paljoa päätellä sen aiemmin oltuna kantavana. Sen vatsa on aina ollut melko piilossa, yleissilmäyksellä onkin  aiemminkin huomannut hienoista pyöristymistä vasta aivan loppuvaiheessa. Söpöllä taasen on vatsanpeitteissä paksuuntunutta osiota kait vanhan puskuvamman seurauksena, nain ainakin sen edellinen omistaja epäili ihmetellessäni aikoinaan vatsan pyöreyttä. Vaan aika näyttää, heinäkuun loppuun on vielä muutama viikko, joten pieni mahdollisuus kilivauvoihin viela on.  Maitoa molemmille on hieman erittynyt, mutta se on melko normaalia vihreän ruohon aikaan. Piisku esimerkiksi oli nuorena ns. neitsytlypsäjä, eli sillä erittyi runsaastikin maitoa kesäisin vaikkei se ollut vielä kertaakaan poikinut.


Biotooppiin pääsivät tänä vuonna juottopässit Pikku-J: n Ja Tanelin lisäksi. Pikkukaritsat ovat vielä liian pieniä isojen sekaan metsälaitumelle Ja pukit jätettiin suosiolla erikseen. Matti kun viime vuonna oppi karkaamisen jalon taidon sen lisäksi, että noin puolen tunnin välein oli päästää kiinni aitavekossa. Se vain huomasi aidan läpi vihreää ruohoa toisella puolella ja työnnettyään pään läpi yhdestä reiästä, yritti palata takaisin viereisestä...pukkipojat pääsevät siis omaan lautarakenteiseen tarhaansa lähemmäs pihapiiriä.



Juhannus toi meille myös suuren surun toisen kissamme kuoleman kautta. Se oli kipeän oloinen aamulla ja kuoli illalla noin yhdeksän aikoihin. Tätä en viela tiennyt aamupäivällä oheista kuvaa ottaessani. Suru on ollut suurempi kuin osasin kuvitellakaan ... Pihapiiri tuntuu niin tyhjältä kun yksi on poissa ....


Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :) Ensimmäisten päivien mentyä ohitse asia saa oikeat mittasuhteet ja suru vaihtuu haikeudeksi....

      Poista
  2. Me asumme aivan metsän ympäröimänä, joten hyttysiä on yleensä TODELLA paljon. Vaan nyt on kyllä ollut todella hiljaista niiden suhteen, mikä on vain hienoa. Siltikin, vähän lämpöisempää kyllä voisi olla :)

    Osanotot pikkuisen perheenjäsenen poismenon johdosta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä nyt ympäröi pellot, mutta ötököiden vähäisyyden huomaa silti. Kiitos osanotosta, nämä pienetkin kun tulevat rakkaiksi vaikkei kisuli meillä pennusta saakka ollutkaan, monta vuotta silti ehdittiin yhdessä viettää...

      Poista

Lähetä kommentti