Käärmeitä, punkkeja ja ukkosta...

Käväisin lyhyellä lomalla edellisellä viikolla ja palatessani olivat kotimaisemat muuttuneet kesäisen vihreiksi. Tuntuu hurjalta ajatella, ettei edellisestä lumisattesta niin kauhean pitkäaika ole ja nyt hellelukemat huitelevat lähellä 30 astetta. Tämä on kyllä huomattu myös ukkosilmoista, joita onkin sitten riittänyt jokaiselle aurinkoiselle päivälle vähintään kertaalleen. Salamointi on ollut hurjaa ja ennätyksiä kait on jo mitattu. Vahingoilta ollaan onneksi vältytty, sähköjen katkeaminen kun taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus.

Lampolassa karitsat ovat kasvaneet sen verran reilummin, että Walma-kuttu pääsi takaisin eristyksistä lampaiden joukkoon. Selkeästi se on onnellinen päästessään jälleen laumansa luo ja yhteiselo karitsoiden kanssa sujuu hienosti. Alkuaikoina, kun emät pääsevät muun lauman joukkoon pienten kanssa pidämme Walman mieluummin erillään, sen mielipuuhaa kun keväisin on nipistely ja villojen repiminen. Syksyisin ei villan syöntiin liittyvää ongelmaa ole, mutta ilmojen lämmettyä villan nyhtäminen usein alkaa. Syytä tähän en osaa sanoa, enkä sitä sen tarkemmin ole tutkinut. Liittyykö se kuivaheinän ravinteiden laskuun talven aikana vai käykö aika vain pitkäksi, varmaa vastausta ei kait ole. Paha tapa se on, onneksi vain kausittainen.

Kutut ovat edelleen kantavina, ainoastaan Söpöllä on peräpäässä ollut yhtenä päivänä merkkiä verisemmästä vuodosta, joka oli vähäistä, mutta epäilen kohdunsuun olevan jo osittain auki. Liikkeitä olen aina välillä yrittänyt tunnustella, mutta mamma on kiukkuinen vatsastaan niin olemme toistaiseksi (el.lääkärin ohjeiden mukaan) seurailleet tilannetta. Koska vointi on pirteä ja ravinto maistuu, olemme olleet suht rauhallisin mielin tilanteesta.

Muut asiat, kuten valtavat punkkimäärät, ovat sen sijaan olleet mielenharmina sekä esikoisen eilen näkemä kyykäärme. Asuinpaikkamme on tunnetusti ollut käärmeetöntä seutua ja melko huolettomasti on pitkässäkin heinässä tullut paljain jaloin kuljettua. Tänä keväänä on useampi ihminen ilmoitellut runsaistakin käärmepopulaatioista ja monin paikoin niitä on nähty uusilla alueilla. Lieneekö hiiri- ja myyräkanta sitten jälleen voimakkaasti kasvanut, useinhan nämä lajit lisääntyvät suhteessa toisiinsa. Käärmeet siis ruuan ollessa tyrkyllä tahtovat lisääntyä runsaammin.

Iltaisin tulee katseltua leikkimökin aluskasvillisuuteen ja muihin pimeisiin koloihin tarkemmin, harmittaa sillä kyyn purema osaa olla ilkeä. Täytyy toivoa, ettei tämä yksilö innostu jäämään taloksi, itsellä kun ei oikein tuo suojeluvietti ole ensimmäisenä ajatuksena käärmeen nähdessä, ellei omaa suojautumista oteta lukuun....siis ripeästi pinkoen ja eri suuntaan.

Kommentit