Kevät keikkuen tulevi...


Vielä viime kuun puolella pääsimme hiihtelemään ja nauttimaan hankikeleistä. Häpeäkseen on tunnustettava, että tämän talven ainokaisen kerta suksilla rajoittui kymmeneen kilometriin, tosin osa siitä hiihdettiin täysin umpisessa. Puolessa välin retkeä pidimme taukoa tulilla ja hörökorvakin pääsi nauttimaan lepohetkestä. Sillä oli nielurisatulehduksen jälkeinen lääkekuurin loppuaika ja lepo kuusenhavuilla vuoratulla isännän takilla tuntui olevan mieleen. Mikäli risat vielä tulehtuvat olisi edessä niiden poisto, lieneekö sitten jäätelökuuri edessä niin koiralla kuin (myötätuntoisella) omistajalla, sen näyttänee aika. Toisaalta toivoisin, ettei moiseen urakkaan tarvitsisi ryhtyä. Nuorempana koiraharrastus liikkui pitkälti ajureiden ja terrierin maailmassa ja nyt jalostetumman yksilön kanssa puuhailu onkin yllättänyt monta kertaa, niin edellisen kuin nykyisenkin hörökorvan kohdalla, monenlaisiin sairauksiin. Aiemmin kun haaverit lähinnä rajoittuivat yhtä tulehdusta lukuunottamatta metsästyksessä tulleisiin haavereihin.



Vaikka ei sitä pienimmiltä ja isommilta haavereilta aina itsekään välty. Pari päivää on jo mennyt sitkeää flunssaa sairastaessa ja jo ennen sitä omassa kuntokuurissa. Itsestään huolehtiminen kun näköjään pitää opetella kantapään kautta. Ei ehkä aina, mutta melko usein. Nykypäivän työelämän haasteista ja vaativuudesta puhutaan paljonkin ja monet uupuvat sen pyörteissä, kuka enemmän kuka vähemmän. Usein ikkunasta katselee ulos ja miettii entisiä asujia, heidän unelmiaan ja raatamistaan leivänsyrjän saamiseksi. Paineet ovat olleet toisenlaiset kuin nykyään, mutta kuka elämän helppoutta sitten osaisikaan oikein mitata. 



Tilalla elämä soljuu melko totuttuun tapaan, tämä vuosi on jälleen ollut pienokaisten aikaa ja lampolan puolella ovat jo karitsoinnit ohitse. Valokuvia vesseleistä lisäilen, kunhan esikoinen niitä toimittaa. Pokkarilla kun ei kunnon kuvia oikein tahdo saada, tai ainakaan allekirjoittanut, ellei valoa ole riittävästi.

Myös kevätteurastukset ovat ohitse tällä haavaa ja niiden tuoma haikeus on vielä pinnalla. Isäntä paloitteli jo lihat ja uunissa on valmistumassa jotain murua rinnan alle, lammas kun pakkasestakin oli jo loppunut. Parin vuoden lepokausi tilan suhteen vaikutti siihen melko paljonkin. 

Vuohien puolella mahat ovat vielä pyöreinä ja odottelemme kilien syntyvän lähimpien kahden viikon sisällä. Sitten pääsisi jälleen myös juuston tekoon, kun tuoretta maitoa olisi omasta takaa. 


Kommentit

Lähetä kommentti