Katse kohti uutta vuotta...


Talvi on ollut todella surkea ilmojen suhteen. Uuden vuoden aattona satoi lunta mikä sai niin ihmiset kuin eläimetkin riemastumaan, mutta yön aikana alkanut vesisade on sulattanut viimeisetkin hiutaleet. Ainoa hyväpuoli on, että suurin osa kuolettavan liukkaista jäätiköistä on myös sulanut ja tänään mietinkin hevoskärryjen esille ottoa.  Mikäli säät vain suosivat voisi viikonloppuna käydä ajamassa pitkästä aikaa.

Vuohien puolella huomaa, että kutut ovat tulleet kantaviksi. Ennenkuin muita merkkejä on näkyvissä muuttuvat ne valtavan huomionkipeiksi ja myyhäileviksi. Jossain vaiheessa ainakin Söpölle ilmaantuvat myös pisamat turvan päälle. Toivon kovasti, että Söpön kantoaika sujuisi hyvin, edellisen kerran sillä oli vain yksi kili joka syntyi kuolleena. Syy tähän oli, että kalvot olivat puhjenneet ennekuin synnytys alkoin ja pikkukili oli tukehtunut jo kohtuun. Se oli ihan hyvänkokoinen ja muuten ok, yritin sitä elvytelläkin, mutta ei siitä mitään apua enää ollut. Oli sydäntäsärkevää mennä aina lypsylle kun Söpö mäkäti minulle ja nuoli aina naamani, kyseli raukka pienokaistaan.

Uuhien puolelta astutuksessa olevat ovat myös vielä Wiljamin kanssa. Tässä tammikuun aikana pitänee siirtää Matti takaisin poikaboxiin ja uuhet lampolaan. Wiljamia ei enää yritetä siirtää takaisin muiden luo, eikä sisäkarsinoihin. Ollessaan lähellä muita se yrittää päästä tappelemaan ja muuten sisällä ollessaan ryskii ja rytisee päin kaikkia aitoja. Ulkotarhassa ei tätä ongelmaa ole vaan Wiljami tepsuttelee valtakunnassaan hyvin tyytyväisenä. Astutuskauden alkaessa sille fiksailtiinkin uusi ulkotarha, josta on entistä paremmat näköalat pelloille ja navettaan.

Keväällä meillä onkin sitten vipinää mikäli kaikki astutukset onnistuvat, mielessäni olen alkanut jo suunnitella myös tulevia lypsyaikoja. Vakaasti alan kallistua aamulypsyn puolelle, sillä leipätyö venyy toisinaan pitkälle yhdeksän jälkeen ja toisinaan taas kotiin pääsee aiemmin. Aamulla taasen lapset on herätettävä jokatapauksessa kuuden aikoihin koulukyytiin niin aamulypsy hoitunee siinnä samalla.

Hörökorva odottelee kuvassa, että esikoinen heittäisi sille jotain haettavaa. Kuten huomaa on sille jo alkanut tulla harmaata kuonon seutuun ja myös yksi "viiksikarvoistakin" on harmaantunut. Painon suhteen ollaan saatun huokaistua, sillä yrjölänpuuron lisäksi voi toisinaan sille antaa myös papuja turvotettuna ja tämä yhdistelmäruokailu on viimein saanut aikaan pientä massan lisäystä. Maha on kyllä edelleen herkkä, eikä ylimääräisiä muutoksi kannata hyvin tehdä, muuten seurauksena on ripuli ja oksentelu. Mutta tasapainoon pääsy on ollut hyvä asia ja kun omistajakin kärsii herkästä ruuansulatusjärjestelmästä on parivaljakko täydellinen, pitsasta voivat moelemmat vain haaveilla.....

Kommentit

Lähetä kommentti