Sudet....

Sudet ovat jälleen saapuneet maisemiin. Tieto on aina, että niitä voi olla missä vain, eikä sitä niin tule ajateltua. Mutta näköhavainnot saavat aina olon hieman huolestuneeksi. Pimeällä kun pihaan ajoi, niin ei tullut niin pitkäksi aikaa jäätyä ihailemaan tähtiä kuin yleensä. Huvittaa itseäkin miten koko ajan kuulostelee ripsahteleeko pimeydessä joku ja tarkkailee tien vierustojakin tarkemmin. 

Huoli eläimistä on aina olemassa, niin kotona olevista kuin näistä metsästysversioistakin. Toistaiseksi ollaan varjelluttu pahemmilta vaurioilta vaikka monesti on läheltä liipannut, todella läheltä. Aikoinaan ajatettiin kahdella koiralla yhtä aikaa kun sudet iskivät, veivät kaverin koiran - minun pelastui. Siinä herkistyi miehisempikin mies kun metsästyskaveri löytyy palasina, pää ja tassut oli, vaan maha oli revitty ja syöty. 

Siinä tilanteessa ei ole sanoja...sitä vain kaivaa omat luppa- ja hörökorvat kainaloonsa ja on vain hiljaa, kiitollisena siitä, että tuhisevat vieressä.


Tänään juuri kaverille nauroin, kuinka monissa sisutuslehdissä on hienosti laitettu sohvat, varsinkin ne puiset. On kauniita tyynyjä, huopia ja lampaantaljoja. Ihailen usein itsekin niitä ja sitten tulen vilkaisseksi meidän vanhaa sohvaa. Siinä on armeijan vanha huopa päälle heitettynä, toisinaan on lampaantaljakin. Yleensä joku on raahannut siihen täkin ja pellavatyynyjen lisäksi ihan tavallisiakin, niitä missä on puuvillaiset tyynyliinat. Sitten siinnä on yksi tai ueampi kissa, niin ja kasa koiria :)

Kommentit