Päivitystä sittenkin, eli kulunutta syksyä...

Vanhan järkkärin hajoaminen vaikutti todella paljon kuvausinnon laskemiseen, vaikka isännän kameraa saikin lainata. Senkin lopulta sanottua työsopimuksensa irti oli ainoana vaihtoehtona pikku pokkari. Kieltämättä asia suututti eikä pokkarin ominaisuuksiin edes halunnut tutustua vaan kuvaaminen jäi ja pikku hiljaa ja sen myötä päivityskatkot ovat vain kasvaneet. 

Enin mieliharmi alkaa onneksi olla takanapäin ja kuvaaminen pikkuhiljaa kiinnostaa jälleen, ehkä siihen on myös syynä tilan monet tapahtumat joiden kuvaamatta jättäminen sitten myöhemmin harmittaa. Osaltaan väsymykseen on ehken myös syynä ollut leipätyön yt-neuvottelut jotka keväällä veivät voimia, myös muuttunut työtilanne sekä lisääntynyt vastuu on ottanut oman voimavaransa ja on ollut pakko karsia omia iltapuhteitaan. 

Kaikesta huolimatta tilan työt ovat edenneet omalla varmalla tahdillaan ja monesti päivän kohokohta onkin eläinten hoito, vaikka leipätyö kuinka mielekästä olisikin. On vain ollut hyvä hetkeksi huilahtaa ja rapsutella pehmoisia villoja tai muita vesseleitä. Saa hetkeksi unohtaa kaikki tulokset ja tulosarviot ja keskittyä vain mittamaan oikeat rehuyksiköt kullekkin nelijalkaiselle. Työnsä tuloksesta saa heti nauttia eikä palaute ole koskaan ilkeää tai arvostelevaa. Tälläistä asiakastyössä kun toisinaan kohtaa vaikka kuinka hyvin työnsä tekisi. 


Hyvä keino nollata pää on ollut myös hevosen valjastus ja reipas ajolenkki hiekkateillä. Keväällä alkanut jalkojen tulehdus sai kesän mittaan kiinnostuksen ajohommiin yhä enemmän lisääntymään. Viimeisin ajelu tänä syksynä oli eräänä perjantai-iltana kun ilma jo oli mukavasti kylmennyt. Takaisin tullessa aurinko jo oli laskenut lähes kokonaan ja hevosen lämpö nousi huuruina kylmään ilmaan. Tässä ollaan vielä alkutaipaleella ensimmäisten ravipätkien jälkeen kun aurinko vielä lämmitti mukavasti selkään.


Pakkaskelit alkoivat pikkuhiljaa aamuisin pureskella sormia kun navetalla hoiteli ruokintaa, ilma oli kuitenkin vielä kaunis ja kelit suhteellisen kuivia. Tätä kuvaa ottaessa mietin juuri, että pitäisi lähteä langat laitumilta kerimään ennen lumien tuloa. Hevoset kuitenkin vielä takalaitumella olivat, niin ei tullut muitakaan lähdettyä keräilemään.



Lumi sitten pääsikin tulemaan hieman varkain, vaikka sitä jo tiedettiin odotella. Lunta tulla tuprutti alun vähäydestä huolimatta useampia senttejä, pikkuteillä alkoi ajaminen jo hieman mietityttää lumen runsaudesta johtuen.


Syksyyn kuuluu erottomasti myös nuohoojan käynti. Kun ulkona viuhui lumimyräkkä ja pakkanenkin alkoi nousta oli suloista viritella hellaan tuli ja kiehauttaa teevedet liedellä. Tulen ääreen tuli nostettua tuolikin, että sai kipeät jalkansa vasten sen lämpöisiä kylkiä. Onneksi sai nauttia ruhtinaallisesta yksinolosta ja hörppiä teetä rauhassa hyvän vanhan kirjan parissa. Muisti taas kuinka onnellisuus tulee ihan pienistäkin asioista.


Lumen tulo saa myös kissat viihtymään sisällä ja varsinkin takan päällä. Syksyn kylmyys myös sai aikaan Ellissä yskää, joista se muutamina vuosina on kärsinyt. Alkuun antibioottikuurin syöttäminen onnistuu ruuan seassa, mutta Elli inhoaa yli kaiken kyseistä lääkettä. Niinpä joudumme aina jossain vaiheessa turvautumaan pakkolääkitykseen liuos muodossa, eli lääke vain ruutalla suupieleen. Asia kuulostaa helpommalta kuin tosellisuus on. Juuri viikonloppuna mietin kun kotosalla olin ilman autoa, että mahtaisi olla mukava työnnellä skootterilla viikonlopun lääkäripäivystykseen yli 70 kilometriä lumituiskussa jos kissa päättäisi käden raadella kunnolla. Onneksi vastustus oli sen verran lievää ettei moiseen tarvinnut ruveta. Lääkekuuri sai kuitenkin kisulin oman olon niin sekaisin, että muutaman päivän ripuloituaan se lopetti syömisen ja alkoi oksennnella. Koska olotila alkoi valua melko apaattisesti oli meidän lähdettävä eläinlääkärin pakeille, Onneksi eläinlääkäri pystyi meidät pikaisesti ottamaan vastaanotolleen ja siellä tutkimusten ja lääkepistoksen jälkeen yritimme nesteyttää Elliä joka pienen hetken kuluttua alkoi kuitenkin vastustaa toimenpidettä sen verran rajusti, että se täytyi keskeyttää. Siis seurantaan seuraavaan päivään ja sitten uusiksi jos ei muutosta tulisi.  Pistos alkoi kuitenkin vaikuttaa ja kun lääkekuuri oli myös keskeytyksissä alkoi ruokahalu pikkuhiljaa palailla ja Elli piristyi sekä alkoi myös juoda itse. Yskäkin oli jo helpottunut niin kuuria ei tarvinnut jatkaa. Nyt vointi on jo aivan normaali ja paluu hiirienkin metsästykseen suoritettu.

Lampolan puolella on syysteurastuksia aloiteltu ja Puff on joukosta poissa. Läheisellä tilalla lopeteltiin vuohien pitoa, niin näyttäisi meidän kuttupuolelle tulla lisävahvistuksia yhdestä poistouhan alla olevasta. Walma on edelleen pirteänä eikä tyrä ole onneksi ruvennut enempää kiusaamaan. Seuraavaksi pitäisi aloitella astutuskautta sekä lampaista poistaa yksi karitsoista. Keväällä onkin sitten taas vilinää sekä kuttujen että uuhien puolella pienten tulokkaiden myötä, näin toivon...

Kommentit

  1. Täällä kans satoi rutkasti lunta,oli vaikeaa ajella välillä sohjoisella tiellä.Nyt on satanut vettä sitten vuorostaan ja tiet on liukkaat,näytti eilen,kun ajettiin kotio päin,huuii,mitenkähän sitä lenkille lähtee,no on mulla piikit,jotka sujautan kenkien päälle,jospa...Ahh hellassa valkea,se on elämää,muuten täytys ruveta laittaakin hellaan tulet,voi tunnetta...Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melläkään ei lunta ole enää tippaakaan, liukkaita ehti olla sen verran että yhden alamäen liusuin autolla takaperin kun ei vauhti riittänyt ylös asti :)

      Poista
  2. Ihana tunnelma välittyi näistä kuvista :) Kuvaile vaan vaikka ihan pokkarilla niin kauan kun saat uuden järkkärin. Tärkeämpää on mitä kuvaat, ei se millä kuvaat, mun mielestä. Teidän tilan kuulumisia on mukava lukea. Teurastatteko itse?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Kotiteurastukset omaan käyttöön ovat vielä luvallisia, eli kyllä. Vähemmän stressiä eläimelle kun ei tarvitse kuljetella, syödään lähes 100 pros vain omaa/riistaa.....

      Poista

Lähetä kommentti