Syyspuuhia...

Omenat tippuvat nopeammin kuin niitä ehtii keräämään. Tänä vuonna olemme vakavasti harkinneet osan viemistä läheiseen mehustamoon, sen verran reilusti omenia on tullut. Tänä iltana pitäisi vielä maijallinen niitä höyryttää puolukoiden kera. Itselle sopiva satsi on pari litraa puolukoita ja loput omenaa. Mehussa on tällöin niin väriä kuin makuakin puolukasta. Jokainen tietysti laittaa niinkuin itse parhaaksi näkee.

Ulkomaalaiset marjanpoimijat ovat viimein saapuneet myös näille saloille ja mielenkiintoisena olen kuunnellut puheita puolesta ja vastaan. Kaupassa käydessä eräs ystävä juuri kertoi heilläkin vierailleen näitä kulttuurikävijöitä, lähes ikkunan alla olivat pyörineet. Sitä kuunnellessa vasta oikein ymmärsi kuinka metsässä täällä eletään vaikka peltoakin löytyy. Hieman vakavana on vain seurannut maataloutta ja sen tukipolitiikkaa ynnä muuta oheistoimintaa.Pienteurastamoilta on tullut tietoa toiminnan lopettamisesta mikä lisää kuljetusmatkoja ja sitä kautta myös teurastusmääriä mikäli haluaa kustannuksia kattaa. Onneksi monet pienkarjan kasvattajat tekevät tässä suhteessa yhteistyötä ja avunanto toimii suuntaan ja toiseen muutenkin.

Syksyn saapumisesta kertoo myös susien saapuminen. Yksinäisestä yksilöstä on näköhavaintojakin jo ollut 10 kilometrin säteellä vaan onneksi tuo on siirtynyt nyt jo etäämmälle. Onneksi tämä yksilö ei nyt seudulle asustelemaan jäänyt, mutta kyllähän niitä täällä aina pyörii. Metsälaitumilta on lampaat jo käyty pois, perinteisesti teemme kotiinhaun ennen karhunmetsästyksen alkua. Karhuja ei laitumilla ole kyllä pyörinyt, mutta koirat saavat myös pahaa jälkeä jos huonosti käy.

Isäntä on lampolaa tyhjennellyt ja sisätiloja pitäisi hieman fiksailla. Täytyy toivoa, että lämpimiä riittäisi sen verran että kalkittua saisi, ei kehtaisi viikkotolkulla seiniä kuivatella. Sitten kohtapuoleen alkaisivatkin astutukset, parin vuoden välikaudet ovat nyt päättyneet ja ensi kevään olisi sitten taas karitsoita ja kilejä.

Koiria on jouduttu nenäpunkkia vastaan rokottamaan ja myös puutiaisia on vielä liikenteessä. Lieneekö syynä pitkään jatkunut lämmin syksy, mutta tarkasti on elukoita syynättävä ennen kainaloon kaappaamista. Eläinlääkärin piipahdettua tilalla pistämässä rokotuksia katsottiin samalla vuohet ja hörökorvan vointi. Hörökorva kun kesällä liikkuu selkeästi enemmän niin paino putoaa jälleen, muuten vointi pirteä ja karva yms. yleisolemus hyvä niin ei huolta. Ruokinta jatkuu ennallaan, tosin välillä siihen tulee luvattomia herkkuja kuten tässä vasikkatarhan puolelta napattu, ah niin ihana ja haiseva lantapallero.






























Vuohista syyniin pääsivät Walma ja Söpö. Walmalla kyljessä oleva patti varmentui tyräksi kun taas Söpön maha laitettiin iän piikkiin. Näin ollen Söpö sai luvan vierailla Matti-pukin luona syksyn korvilla ja Walma pääsee uuhien kanssa samaan, kuten viime talvenakin.

Vasikka on saanut mukavasti kokoa kesän aikaan ja kuten kuvasta näkyy tällekin yksilölle alkaa sarvia puskea. Kesän aikaan sain jo pari kertaa tutea, että mekko ei päällä ei parannut tarhaan vesiä mennä vaihtelemaan, sen verran mukava oli sarvilla liehuvaa helmaa rusauttaa. Muutenkin olemme päätyneet siihen, että eläinlääkäri käy toimittamassa kastraation syksy ilmojen viilentyessä. Käsittely helpottaa hieman ja uskoisin siitä riittävän kuitenkin syömistä kun sen aika koittaa. Luonteeltaan tämä yksilö on muuten aivan mainio, sen verran hellittelyjä ja käsittelyä se on ainokaisena osakseen saanut. Pelkään pahoin, että surku voinee koittaa jälleen kun on aika siitä luopua, vaan onneksi ei ihan vielä.

Haave lypsylehmästä on virinnyt jonnekin takaraivoon vaan toistaiseksi on terve järki voittanut, nykyinen työmäärä ja tilat asettavat omat puitteensa, mutta ainahan haaveita saa olla....

Kommentit