Omenasatoa metsästämässä...


Tänä syksynä olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen runsaista marja-sadoista. Myös omenapuut ovat jälleen innostuneet tuottamaan yliäyräidensä. Ehkä osittaisena syynä on myös keväällä tekemäni leikkaukset joissa poistin jälleen huonokuntoisempia oksia pois. Entisen opettajani toteamus niiden leikkauksesta pitänee kuitenkin paikkansa. Aina arkaillessamme puiden leikkaamista hän tyynesti totesi, että voimme pilata puun pikemmin leikkaamattomuudella kuin leikkaamalla. Nyt vuosien varrella olen saanut huomata hänen olleen oikeassa. Olen leikannut myös ystävieni puita ja heiltäkin on tullut seuraavana kesänä kiitosta sadon runsaudesta.

 Tietysti on myös totta, että puuta pystyy vaurioittamaankin huolimattomalla leikkaamisellaan, mutta huolellisesti ja harkiten tehdyt hoitotoimenpiteet auttavat paljon. Lannoittamisen suhteen myönnän olevani huono, en ole lannoittanut, kalkinnut enkä kuorinut nurmikkoa puiden juurialueelta pois. Nämä asiat kun myös lisäisivät puiden viihtyvyyttä ja mahdollistaisivat optimaalisen kasvun. Mutta olen kyllä vienyt penkin omenapuiden katveeseen ja nauttinut aamukahvia niiden katveessa tai levittänyt vilttini niiden oksien alle ja ihaillut lehtien muotoa, sekä miettinyt uskallanko sulkea silmäni vai saanko omenan päähäni. Ja lannoitusta ovat toisinaan hoitaneet pikkukaritsat jotka ovat mukanani olleet keräämässä marjoja tai nauttimassa kesäpäivistä omenapuiden katveessa.

Viime vuonna omenoiden keruu meinasi jäädä kokonaan, sillä ampiaiset tekivät pesänsä jonnekin niiden läheisyyteen ja huumaantuneena omenasokerista puolustivat raivoisasti kaikkia jotka puita lähestyivät. Omenankeruu oli lähinnä pikapoimintaa jota seurasi kiivas kilpajuoksu herhiläisten kera. Myös maastapoimiminen oli kohtalokasta, sillä ampiaiset herkuttelivat myös pudokkailla. Omenoiden paras keruuaika oli lepakoiden aikaan, eli iltapimeällä.

Tänä vuonna ampiaisilla oli uusi pesäpaikka, mutta ruohonleikkurin hajoamisesta johtuen ruoho omenapuiden alla on hankalan pituista omenoiden keräämiseen, aina osa jää happanemaan ja se houkuttelee heti kaikki pistiäiset paikalle. Myöskään lampaita tai vuohia ei enää tässä vaiheessa uskalla tarhaan päästää, sillä omenat ja varsinkaan raa'at eivät ole oikein hyvää apetta niille, ainakaan liialti nautittuna.

Ratkaisuksi löytyi eräs tv-ohjelma jota muistelin seuranneeni pari vuotta sitten. Siinnä eräs nuori perhe asui mahdollisimman luonnonmukaisestiu ja muistin heidän ometarhassaan olleen pressuja puiden alla, jotka he sitten vetivät sadon kera pihamaahan. Meillä pressut olivat kaikki käytössä, mutta keksin levittää kasvimaalta jo poistetut harsot vastaavasti. Nyt omenoiden keruu on helppoa, sillä omenat eivät häviä nurmikkoon ja huonokuntoiset on helppo poistaa samalla, niin ne eivät jää mätänemään ja houkuttelemaan syksyn kohmeisia ampiaisia luokseen. Harso myös laskee kosteuden lävitseen toisin kuin pressu, joten omenatkin säilyvät parempina vaikkei niitä ihan päivittäin kerää.




Kommentit

Lähetä kommentti