Uutta oppimassa...


Viime aikojen päivityskatkos, on johtunut leipätyön vaatimasta ajasta, joten eläinten hoito on jäänyt paljolti isännän harteille. Monilla työalueilla tapahtuvat supistukset ja neuvottelut kuormittavat toisaalla niitä jotka töihin vielä saavat jäädä. Uuden opettelu vaatii aina aikansa, vaikka työ olisikin kuinka tuttua. Maalaiselämän ihanuus rajoittuu toisinaan siihen, että töistä tultuaan nukahtaa sohvalle mistä joku illan hämärtyessä aina potkii peiton alle. Onnellisena ehtii huomata iltojen jo pimentyvän niin, että tähdet alkavat näkyä.

Kasvimaalta ollaan perunaa kaiveltu sitä mukaa kuin sitä syödään, sipulit ovat jo kuivumassa. Herneiden, mukulasellereiden ja purjojen kohtalo oli karumpi kun vuohet karkasivat kasvimaalle. Herneiden versot oli syöty niin siististi kuin ei niitä olisikaan ollut. Myös maa-artisokan maanpääliset osat olivat kelvanneet, niin ja sipuleiden versot, onneksi olivat itse sipulin rauhaan jättäneet.

Omenapuut kantavat mahtavaa satoa ja marjat on keitetty mehuiksi kellariin. Ensimmäiset kylmät yöt ovat jo koetelleet meitäkin ja huolestuneina seuraamme tomaatteja ja paprikoita sekä chilejä, jotka eivät ole vielä kypsyneet kylliksi.

Onneksi seuraavat kaksi viikkoa ovat lomaa, niin on aikaa puuhastella myös kasvimaalla ja puutarhassa nauttien lämpimistä syyspäivistä.


Kommentit