Katsantokantoja...


Kesäisin käy usein vieraita enemmän kuin lumien aikaan. Juhlia tahtoo osua lämpimille kuukausille enemmän ja kesävieraita, sukulaisista puhumattakaan, on liikkeellä.

On hauska seurata kuinka eri tavoin ihmiset suhtautuvat asioihin tilalla käydessä, itse huomaa vieraiden läsnäollessa kaikki puutteet, vieraat vain suunnattoman työmäärän ja mukavat eläimet.

Viimeisimmän vieraan kanssa eläimiä katsoessa hän totesi useampaan kertaan kuinka upea paikka, jossa elämme on. Ei puhetta kitkemättömistä kukkapenkeistä, ei harventamattomista porkkanoista, ei repsottavasta aidan seipäästä, ei rapisevasta maalista, ei tekemättömistä töistä, vaan upeasta maisemasta, seurallisista eläimistä ja elämästä yleensäkin luonnon keskellä ja sen kanssa. Tekee hyvää välillä nostaa katse ympäröiville pelloille, antaa katseen kiertää kaukaa kumpuileva maisema joka koskettaa pilviä ja hengittää kesän tuoksua. Hymyillä lampaille jotka ahtautuvat kaikki yhtä aikaa hellittäviksi, vuohista jotka kisailevat keskenään, puida nyrkkiä pukille, joka karkaa jo kolmannen kerran saman päivän aikana ja lopulta rapsuttaa tuota pahanhajuista karkuria korvan takaa ja syöttää samalla sille apiloita. Nauraa kissoille, jotka kulkevat mukana mustikkareissuilla, koiralle joka oppii tuomaan karkaavan vuohen kotiin ja hevosille, jotka hirnuvat tarhan luona vain siksi, että niiden vesi on päässyt loppumaan.

Katse vieraan kasvoihin hänen muistellessaan omia jo poismenneitä vuohiaan saa halaamaan tätä kaikkea ja ummistamaan silmänsä puutteilta, jotka eivät enää olekkaan puutteita vaan osa elettävää elämää....

Kuvassa poseeraa lempilapsi Donna, jonka sain kuin sainkin pari vuotta sitten pysyväksi. Ihastuin sen luonteeseen sekä väritykseen ja vaikka olemmekin päättäneet pikkuhiljaa vähentää lampaiden määrää luonnollista tietä, emmekä toistaiseksi jätä karitsoita kasvamaan uuhiksi, sain pitää tämän. Siinnä on sitä jotain, erilaista, joka tulee liki sydänalaa olemuksellaan...

Kommentit