Heinätöitä...

Viime kesän heinätyöt olivat sateista johtuen paljoltikin käsityötä eli seivästystä. Niin hauskaa kuin perinteiset työmenetelmät ovatkin, niin onneksi kelit tänä vuonna suosivat ja  pääsimme laittamaan ripeää tahtia peltoja koneella pakettiin. Niittomiehet kaasivat päivästä toiseen heinää ympäri kylämme peltoja ja saimme sopivasti rytmitettyä omamme niiden lomaan niin, että paalaukset osuivat oikeastaan peräkkäisille päiville per lohko. Parhaimmillaan pienpaaleja ajettiin jälleen kahden traktorin voimilla kun saatiin naapureilta hieman "vetoapua" paalien keräykseen.

Koska isännällä oli leipätyö hoidettavana parhaimpaan heinäaikaan ja itse satuin sopivasti olemaan lomilla pääsin vihdoin tutustumaan myös pöyhinnän saloihin. Kuormia olen aiemminkin ajanut, niin omilla pelloilla kuin aikoinaan puutarhalla sipulikuormia, joten traktorin käyttö ei sinänsä uutta ole. Puutarhurin opintoihin kuului aikoinaan myös metsässäajo sekä yleisemmät huoltotoimenpiteet.

Muutaman ajokerran jälkeen homma tuntui jälleen luonnistavan, ainoa pelko ovat vain kaltevat peltomme, mutta onneksi traktori pysyi pystyssä lievästä sivutuntumasta huolimatta. Tästä syystä pääsin pöyhimään myös vuokralohkolle, jonka alakulman käännös täytyy tehdä melko kaltevalla pinnalla. Onneksi pöyhiessä ajolinjat kuitenkin ovat joka lenkillä eri ja selvisin siitäkin kunnialla...tai ainakin melkein.

Traktorin kopissa körötellessäni vain mehupullo seurana katselin huvittuneena lokkien puuhia pellolla. Olen aina ihaillut tietyllä tavalla sitä näkyä pellolla kun traktorin ympärillä lentelee valtavasti lintuja. Nyt pääsin lähietäisyydeltä seurailemaan niiden puuhia, huvittavan rohkeita ne tuntuvat olevan. Traktorin pyörä tuntui monesti pyyhältävän pyrstön vierestä eivätkä lokit olleet ajopelistäni moksiskaan, ne lehahtelivat lentoon juuri nokan edestä tai vain laiskasti hypähtivät hieman sivumpaan.

Mikälie lokkien puuhat tai ajatuksissaan köröttely yhtäkaikki tajusin olevani keskellä peltoa kauniin spiraalin keskellä ja mietin kuinka pääsisin juotteja pahemmin tallomatta pellollta pois. Olin keskittynyt loiviin kaarroksiin mutta unohtanut ettei paalaaja ehken hirveästi halua ajella yhä vain pienenevää ympyrää pellolla. Pienellä traktorilla ja pöyhimellä se vielä käy, mutta suurempi ajopeli ja pöyhin ei niin kauniisti enää siihen asetukkaan.

Hieman nolostuneena ajelin kotiin, missä muu porukka oli pikkulohkon heiniä latoon heittelemässä. Isäntä onneksi sanoi saavansa juotit jälleen ojennukseen seuraavana päivänä ennen paalaajaa, tärkeintä nyt kuitenkin oli heinien pöyhiminen.

Ja niinhän siinnä kävi, että kyseisenkin lohkon paalit saatiin kunnialla katon alee eikä pellolle jäänyt ylimääräisiä heinäkasoja. Nyt tältä kesältä (tai siis jo viime viikolla) on heinätykset jälleen ohi ja tilalla ollaan keskitytty uusiin tehtäviin. Välillä vain veri on vetänyt metsän antimia keräämään joita niitäkin on tänä kesänä meille suotu.



Kommentit