Lomailua...


Viikonloppu vierähti helposti pääkaupungin katuja kävellessä. Tyhmyyksissään vaan jälleen kerran laittoi tennarit jalkaansa mitä sai muutaman mukulakivikadun ja kivisen suojatien jälkeen katua.

Oli mukavaa upota jälleen ihmisis- ja kielivilinään, olla vaihteeksi "ei kukaan" ja tallailla omia polkujaan aivan rauhassa. Pienemmillä paikkakunnilla asuessa kun kaikki tahtovat tuntea toisensa niin tälläiset kaupunkivisiitit piristävät sopivin annoksin. Shoppailua ei tule harrastettua paljon muuten kuin ikkunatasolla, mutta maatilatorilta lähti pari tainta, piparminttua ja timjamia, kotiin viemisiksi. Itsekseni naureskelin koti-ikävän yllättäneen kun sinne piti ensin suunnistaa.

Koko viikonlopun tarkoitus ei kuitenkaan ollut pelkkä huvimatka, joten vapaata oleilua jäi melko vähän. Pääsin kuitenkin tutustumaan Kurdiravintolan pöydän tarjoiluihin sekä tapaamaan myös ystäviä kahvikupin ääressä. Junalla sukkuloidessa ympäri pääkaupunkiseutua tuli ohitettua vanhoja kotikulmia pariin otteeseen. Oli hyvä hetki miettiä asioita ja elämää, mistä on lähtenyt ja minne päätynyt. Paras asia lienee se, että kokee yhä tehneensä oikeat valinnat ja maisemien viimein kotimatkalla muuttuvan pikkuhiljaa metsäisemmiksi ja mäkisemmiksi tunsi oikeasti palaavansa sinne minne kuuluu ja missä haluaa asua ja elää...

Kommentit