Yksi on poissa...

Lopulta on tehtävä aina myös ne ikävät päätökset. Lillukan olo ei lähtenyt kohentumaan edes lääkehoidosta huolimatta. Jalat eivät lopulta enää kantaneet yhtään ja huomatessamme ensinmäisen haavauman jalassa tiesimme, että nyt on aika päästää irti. Elämä on hyvää niin kauan kun se on elämisen arvoista ja koska toivoa parantumisesta ei enää ollut oli ratkaisu ainoa oikea.

Illalla hoitotöiden aikaan nähdessäni tyhjän karsinan ja siinä olevan makuupainauman purskahdin hillittömään itkuun. Lopputulos oli minulle vaikeampi kuin uskoinkaan, osaltaan siihen vaikuttivat myös monet muut, kuten leipätyön, kovat paineet ja pettymykset ja lopulta oli vapauttavaa antaa kaiken viime viikkojen patoutuneiden tunteiden purkautua pois.

Illalla jäin vielä katselemaan tähtitaivasta miettien kaikkia eläimiämme. Minulla olisi vielä jäljellä monta itkua ja   jäähyväistä, mutta onneksi ei tänään. Kuitenkin ne muutamat vuodet jotka elin ilman minkäännäköistä nelijalkaista tuntuivat turhauttavilta ja tyhjiltä. Vaikka luopuminen koskee, on ollut myös paljon mukavia muistoja. Nyt vain Lillukan päivät tulivat talteen ja kuitenkin se ehti olla meillä useamman vuoden pelastamisensa jälkeen. On vain suunnattava katseet jälleen eteenpäin ja toivottava viisautta eläinten kanssa olemiseen, viisautta siihen, että osaa ajoissa tehdä myös ne vaikeimmat päätökset ettei niiden tarvitse kärsiä.


Etsiskelin Lillukasta kuvia ja vastaani tuli tämä uudelle lohkolle siirrettäessä otettu. Siinä Lillukka kulkee, kuten aina, ensimmäisenä, johdattaen muun katraan perässään uuteen paikkaan. Se oli rohkea lammas ja muut seurasivat aina sitä...nyt on aika jonkun toisen johdattaa katras uuteen kevääseen....

Kommentit

  1. Veikeä Lillukka. Ehkäpä hän on mennyt sinne mistä tulikin. Taivaslaitumille johtamaan toisia laumoja.

    VastaaPoista
  2. Lillukka pääsi taivaan laitumille,missä ei kivut tunnu♥,sieltä se johtaa tuttua laumaansa:)

    VastaaPoista
  3. Kauniita ajatuksia :) Itse ajattelen sen vain olevan poissa, kulkeneen loppuun sen taipaleen mikä oli tarkoitettu ja nyt vain sen muisto jatkaa elämäänsä sisimmässäni. Muistoissani se on yhä elävä....

    VastaaPoista

Lähetä kommentti