Vasikoita sittenkin...

Nyt olisi sitten jälleen varattuna meille vasikka, kunhan se vain ensin syntyy. Tänä keväänä kait olisi mahdollista saada kyyttö tai länsisuomalainen. Ja sonni, ei enää lehmäpuolia, ei edes sekakaksosia....kauhea ikävä vieläkin meidän Sandraa....


Vaan ikäväkin häipyy joskus pois. Sandra ja Dumple olivat vain ensimmäinen kosketukseni lehmiin niin, että ne kasvavat siinä äärellään. Minä joka en alkuun halunnut niitä ollenkaan menetin täysin sydämeni näille suurisydämisille karheakielille. Nytkin olen jo aivan innoissani uudesta tulokkaasta...

Kommentit

  1. Hei mihin ihm..hävis kommentti,no yritän uudelleen.Sitä se on tuo ihmisen ikävä eläimiä kohtaan,tulloo suuren suuri kaipaus ja surua päälle,kun lähtevät pois,tiiän kokemuksesta,:(,silloin aikoina ol lehmiä,vasikoita..ihguja karkeakielisiä,söpöt vasikat lumoaa meidät,ei niistä henno luopua.Muksaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonloppu oli muksu :) Eläimiin kiintyy, joskus oli muutama vuosi ettei ollu ees koiraa niin se oli kyllä kärvistelyä :)

      Poista
  2. Toivottavasti saatte Länskärin vaihteeksi :0) Kaikki ne tosin on yhtä kivoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on :) Länskäri olisi kyllä kiva ja kaunis.....alkaa jännittää :)

      Poista
  3. Lehmät on ihania!
    Tänään kaivelin pakastimesta muiston kesästä, pienen pullon ternimaitoa, ja tein uunijuuston. Voi että tuli lehmää ikävä.
    Kiva että löysin blogisi, alan seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska jos tiesit tänne...postauksia saa aina odotella mutta pikkuhiljaa aina jotain laittelen töiden lomassa :) Onko sulla ollut oma lehmä?

      Poista
    2. siis piti laittaa että löysit tiesi tänne :) sormet toimii nopeemmin kuin ajatus

      Poista
  4. Onnea tulevan "perheenlisäyksen" johdosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) tämä tosiaan alkaa jo lähennellä vauvakuumetta...

      Poista

Lähetä kommentti