Odotusta...

Perjantaina iltatöiden aikaan isäntä rupesi ihmettelemään yhden vanhemman uuhen käytöstä. Se oli makoillut iltaheinien aikaan ja kun seurasimme sitä ruokintapöydän luona niin huomasimme sen nojailevan muihin syödessään. Uuhi on Lillukka, yksi ensimmäisistä, kenties kaikkein vanhin, tarkkaa ikää ei osaa sanoa, koska se kuuluu pelastettujen katraaseen. Kuitenkin sen on pakko olla pitkälti yli kymmenen ehtä hyvää matkaa toistakin...kuka tietänee...risteytys, mitä ilmeisemmin, ollut tähän saakka täysin terveenä. Kuluneen vuoden aikana olemme huomanneet sen laihtuneen ja muuttuneen muutenkin hieman hitaammaksi kuin muut. Mikä on kyllä ihan normaalia iän huomioiden...

Nyt päätimme eristää sen lypsypöydän luo kaikenvaralta, jos väsymyksen syynä olisikin sairaus. Lillukan vointi on ollut kuitenkin ihan pirteä, se syö, juo, märehtii ja kaikki muutkin ruumintoiminnat toimivat paitsi ylösnousu. Pystyyn autettuna se seisoskelee ja jopa köpötteleekin omaa tahtiaan, kuten toissailtana saatiin huomata. Isäntä otti sen pihalle jaloittelemaan, niin Lillukka suuntasi päättäväisesti pässien aitauksen lipeille ja alkoi nyhtää niiden ruokintapaikalta aidan läpi heinää. Pojat hinkuivat ulos vaikka mitä kautta, mutta Lillukka vain mutusteli tyytyväisenä heiniä.

Ainoa ongelma on, ettei se nouse pystyyn itse...nyt vain miettii onko se jäänyt huonommalle osalle katraan mukana syödessä, onko syynä uusi heinäsatsi vai alkaako ikä vain painaa....nyt ei voi muuta kuin seurailla ja odottaa tuleeko muutosta suuntaan tai toiseen....

Kommentit

  1. Toivottavasti se on vaan vanhuutta, eikä mikään sairaus. Hyvän elämän on elänyt teidän kanssa. Toivottavasti jaksaa vielä, että saisi keväästä nauttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa itsekin toivon, että olisi vielä aikaa. E.lääkärin kanssa asiasta tänään keskusteltiin ja kokeillaan vielä magnesiumia, aika näyttää....

      Poista

Lähetä kommentti