Lampolasta...


Nimenanto on viimein päättynyt ja kuvassa komeilee uusin tulokkaamme "Neilikka". Jälkeenpäin oikein hätkähti kuinka se ulkoiselta olemukseltaa muistuttaa Tukua, eli ihka ensimmäistä lammastani joka menehtyi muutama vuosi sitten, samoin kuin sen jälkeläinen Tirritti. Neilikka on väriltään kauniin ruskea ja on hassua, että osa ihmisista epäilee ettei sen värisiä suomenlampaita edes ole olemassa, pitänee näyttää kuva :)


 Miss Huuver on nyt kunnolla kerittynä, kuvassa oikealla näkyy eräs Walman repimä kohta, onneksi villat alkavat kuitenkin uusiutua eikä ihossa näy tulehduksen merkkejä. Selkäosa oli niin surkean näköinen, että Isäntä keritsi sen sitten kokonaan, villoille kun tuli käyttöä lähtiessäni kehruukurssille.



 Pitkästä aikaa tuli mehutettua marjoja pakastimesta pois. Perinteisesti vien roippeet aina lampaille syötäväksi ja hyvinhän nuo aina maistuvat. Tässä oli menossa puolukka-punaherukka-omena -sekoitusta jota Lillukka ja Neilikka vielä tutkailevat josko reunoille olisi jotain jäänyt.

Tänään aamu- ja iltatöillä huomasin jo kevättä ilmassa, lampolassa oli hieman lämpötila noussut ja jotenkin tallissa tuntui samalta. Ero ei ollut suuri, mutta päivän pidentymisen huomaa jo selvästi...

Kommentit

  1. Ihana kevät! Täälläkin odotellaan kevättä niin riemumielin, vähän niin kuin syntymää odottaisi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti