Normimenoa...

Ilma on ollut ulkoiluun mitä mainioin, pakkasta on keikkunut kymmenen korvilla, aurinko on paistanut eikä tuulesta ole ollut tietoakaan. Eläimetkin ovat selkeästi nauttineet lisääntyneestä valon määrästä ja itsekin huomaa päivän pidentyneen jo reilun kukon askeleen. Samaa mieltä tuntuvat olevan myös kellarin rapulla olevat pelargonit jotka työntävät vihreyttä esiin ja keväiset siemenpussit ovat ilmaantuneet tuvan pöydälle multaa odottamaan. Ensimmäisinä kylvövuorossa ovat chilit ja laventelit.

Eläinlääkärikin piipahti tilalla raspaamassa hevosten hampaat. Ruunan kanssa toimitus meni hienosti, eikä piikkejäkään pahemmin löytynyt. Homma oli oikeastaan ohitse ennekuin ehti alkaakaan. Tammuskan vuoron tullessa oli hieman jännitystä ilmassa sillä entuudestaan tiesin, että sitä oli jouduttu rauhoittelemaan ennen toimenpidettä. Ponilla on kuitenkin ikää jo pitkälti yli kahdenkymmenen niin päätimme yrittää kuitenkin ensin ilman mitään.

Juuri tätä tarkoitusta silmällä pitäen olimme sopineet e.lääkärin käynnin maanantaiksi, kun molemmat isännän kanssa oltiin vapaalla. Alkuun kaikki näyttikin sujuvan suht hyvin, suunavaaja saatiin paikoilleen ja raspaaminen alkuun. Sitten mummeli vain yhdenkaiken päätti, että nyt riittää ja lähti rynnimään kohti tallin ovea. Onneksi isäntä pysyi sen kyydissä ja sai ponin pysäytettyä ennen ulko-ovea. Olisi se ollut näky kun poni olisi painellut ympäri kylää suunavaaja päässään riimut perässä heiluen...

Samalla reissulla katsastimme myös hörökorvaa, joka ei sanottavammin ole saanut painoa lisää, mutta ei se sitä myöskään ole onneksi entisestään vähentänyt. Koiran muun olemuksen ja enrgisyyden perusteella tulimme siihen tulokseen, että annamme sen olla. Sillä mikään muu kuin hoikkuus ei sitä vaivaa.

Saman lausunnon minulle on antanut eräs toinenkin koiriin erikoistunut e.lääkäri jonka kanssa keskustelin asiasta koiranäyttelyssä hiljattain. Hän vielä totesi, että asiasta tulee äkkiä suurempi peikko kuin se onkaan. Oikeassa he molemmat ovat ja huomaan miettiväni itse hoikkuutta liikaa ja unohtavani kaiken muun. Jatkamme siis hörökorvan kanssa samalla tavalla mikäli ei muuta muutosta, väsymistä tms. oireita ilmaannu. Ollemme ottaneet uutuutena viikko-ohjelmaan ulkoilu lenkit isommalla kylällä missä törmää useammin muihin koiriin kuin täällä korpiteillä. Luulen sen tekevän hyvää...meille molemmille...


Kommentit