Viillaista ylle ja alle...

Tilamme on, kuten aiemmin olen maininnut, enemmän elämäntapaa kuin tuottavaa elinkeinotoimintaa. Pyrimme kuitenkin hyödyntämään tilamme eläimiä mahdollisimman paljon, esikuvana paljoltikin ennen sotia ja niiden jälkeen maaseudulla eläneiden ihmisten elämäntavan mukaisesti. Monet hyvät ohjeet luonnonmukaiseen lampaiden- ja vuohien hoitoon olen saanut osin ihmisiltä suoraan, osin vanhoja vanhoista kirjoista. Tämä sama pätee niin puutarhanhoidossa kuin monessa muussakin asiassa.
Tietenkin osa ohjeista ovat nykyaikaan sovellettuina joskin hieman kyseenalaisia, enkä tästä syystä esim. syötä kipeälle hevoselle mitään syanidia tms. kuten joskus ammoisina aikoina, kauan kauan sitten on tehty.

Kuitenkin paljolti juuri lampaan- ja vuohien sairauksiin, villaan liittyviä sekä jatkojalostusta ajatellen olevia keinoja löytää juuri parhaiten vanhoista kirjoista tai mitä parasta, ihmisiltä itseltään suoraan. Kehräystä opetellessani tuntui luontevammalta istua rukin ääreen tai ottaa värttinä käteen, asiansa osaavan ihmisen opastaessa kärsivällisesti ja kädestäkin pitäen siinä vieressä.

Juuri jatkojalostusta ajatellen ovat lampaat niitä kaikkein tuottavimpia eläimiä. Teurastusten yhteydessä saadaan lihaa ihmisille, luita koirille (ne vain täytyy kypsentää) tai korujen ja nappien aihioiksi, rasvaa saippuan keittoon ja tietenkin taljat, joita voidaan muokkauksen jälkeen käyttää lämpiminä alusina tai ommella niistä tossuja, liivejä, hattuja, rukkasia jne..

Lampaita pystytään myös hyödyntämään villan tuotannossa, suomenlampaan villaa parjataan toisinaan aivan suotta. Vaikka se pääsääntöisesti onkin karkeampaa karstalangan ainesta, ei sen lämmönkestoa voi tarpeeksi kehua. Lankaa on mahdollista saada myös hienompana kampavillalankana, tosin siihen tarvitaan raaka-ainettakin enmmän kuin esim. meidän tilamme  pystyy kerrala tuottamaan. Villa on, kuten voi arvata, tuoretuotteeseen verrattavissa olevaa, eikä sitä suositella vuositolkulla säilyttämään. Tähän vaikuttaa juuri villassa oleva rasva, sekä tuholaiset jotka mielellään rouskuttavat juuri pesematöntä villaa...esimerkkinä koit.  Myös huovutuksessa on kotimainen villa mitä parhainta huopuvuutensa suhteen.

Tilallamme lampaat keritään yleensä kaksi kertaa vuodessa, aiemmin ihan saksilla ja myöhemmin perinteisillä keritsimillä. Niitäkin saa nykyään aivan uustuotantona ja useampana mallina, kannattaa lammas-messuilla käydessään kysäistä jos tarvetta itsellä löytyy. Toisinaan olemme saaneet lainaan myös sähköistä keritsintä jolla työ joutuu vaivattomasti.

Parhainta ja puhtainta villaa saadaan syyskerinnän yhteydessä, mutta myös keväällä kerittyä pystytään hyödyntämään. Meillä olen vain huomannut talvisin villan lähtevän osalla lampaista huopumaan talviaikaan, kun lampaat oleskelevat likekkäimmin lampolassa. Tässäkin on eroja suomenlampaan sekä pelastettujen risteytysten välillä, suomenlampaan eduksi jälleen. Villassa on tottakai vaihteluja rodun sisäisestikin ja se on sellainen maailma joka todella imaisee mukaansa kun sitä alkaa tutkimaan.

Itse olemme saaneet nyt kaikenkaikkiaan 4 erää lankaa. Ensimmäiseen satsiin tosin sain valmistujaislahjana ruskeaa raakavillaa ja näin sain ensimmäisen lampaani villan langaksi. Loput erät olemmekin saaneet sitten omista.


Kuvassa oikealla oleva vaalea ja keskellä oleva tumma ovat toisen ja kolmanne erän lankoja. Niitä tilasin kahta vahvuutta, käsin- ja koneneulontaa ajatellen. Vasemmalla oleva vaaleanruskea on neljättä erää, joka sisältää myös ensimmäisen erän villoja. Tämä on myös ohuempaa konelankaa aivan ensimmäisen erän kun halusin käsinneulontaan ja kudontaan. Näitä on jo lähtenyt aika paljon maailmalle ja jotain on saanut jo itsekin aikaan, isännällä on vanhalla mallilla koneneulonnalla tehty pusero ensimmäisestä erästä. Nyt ajattelin vielä neuloa pukinkonttiin sukat eräälle sukulaiselle joka kärsii reumasta.

Langoissa ei ole ellenkaan vahviketta ja niinpä kovankulutuksen sukkina niitä täytyisi myös parsia. Isännälle neuloinkin Pirtin kehräämön nailonsekoitelangasta nyt kokeeksi saapassukat, samalla saa testata kuinka hyvin ne kestävät.

Lanka oli kyllä mukavaa neuloa ja kovasti odotan kuinka oma lanka puikoilla käyttäytyy. Ensimmäisen erän langasta osa tykkäsi kovasti, mutta oli myös sellainen neuloja joka ei pitänyt siitä ollenkaan juuri hienoisen karkeuden takia. Itse omistan palelevat varpaat ja kylmät sormet ja olen karkean langan ystävä, se on yksi niitä keinoja pitää jalat ja kädet lämpiminä. Talvisilla ratsastusretkillä käännymmekin yleensä takaisin siinnä vaiheessa kun minulta on hävinnyt tunto kolmesta pienimmästä varpaasta, tällöin kestän vielä kutakuin matkan takaisin kotiin.



Kommentit

  1. Blogissani olisi sulle haaste :0)

    VastaaPoista
  2. Kerrotko minulle että onko lampaan luut jotenki erityisiä jos ne pitää koirille kypsentää? Itse olen syöttänyt omilleni luut aina raakana, joten kysyisinkin viisaammalta. Koirani eivät siis ole syöneet vielä koskaan lampaanluita.

    VastaaPoista
  3. Yksi syy luiden kypsentämiseen on,että koirat syövät niitä usein sisällä, mukavampi jäljet raivailla. Ollaan aina yleensä ne kypsennetty, muistan aiemmin esim. hirven koivet heittäneeni ulkotarhaan niine hyvineen, en ole tarkemmin tutkaillut kumpi tapa parempi :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti