Tuholaistorjuja 2012


Kissojamme seuratessa olen huvittunut useinkin siitä kuinka erilaisia persoonia ne ovatkaan, niin tavoiltaan kuin luonteeltaan. Valko-musta Elli on aina sisällä sylissä ja hakee huomiota, mutta ulkona ollessaan se liikkuu omia menojaan eikä pahemmin ihmisitä välitä.

Musta-valkoinen Verneri taasen, joka ei yleensä sisällä hirveämmin kiinnitä ihmiseen huomiota muutoin kun ruoka-aikaan, on ulkona puuhaillessa aina kaverina. Milloin yhdessä kasvimaalla kitkemme porkkanoita, milloin keräämme marjoja ja nyt viimeksi se lähti myös mukaan metsäretkelle, kun lähdin keräilemään sammalia ja muita luonnonmateriaaleja jouluaskareisiin.

Kuluneena kesänä oli kuitenkinVernerin mielipaikkana ehdottomasti tuvan etelänpuoleiselle seinustalle pikaisesti koottu kasvulava.

Kasvulavan rakensimme asettamalla pehkupaaleja toisiinsa kiinni ja ankkuroimalla ne maahan puukepeillä. Tämän jälkeen täytimme keskustan turve-multa-hiekka seoksella jossa oli lannoitteena palanutta hevosenlantaa. Lopuksi sisäsivuihin kiinnitettiin rautatangot (jotka jätin talteen kuljetusfirman tuotua työpaikkalleni muutaman sadan kiloisen kudepaalin) siihen sitten istutettiin tomaattia, tavallista sekä chilipaprikaa ja ylijääneet samettikukan taimet ynnä ruusupapu väliin kiemurtelemaan.Lopuksi koko komeuden päälle heivautettiin kasvuharso.

Useimmiten harson alle kurkistaessa tomaatinraakileita löysi onnellisena kehräävän Vernerin pehkupaalin laidalta. Ihmeen hienosti se osasi taimienkin välissä kulkea, sillä yhdenkään taimen en huomannut katkenneen koko kesänä. Kasvimaalla kun yleensä jokunen porkkanantaimi saa kokea litistymisen Vernerin ottaessa aurinkoa harson alla tai spurttailessa siellä rivin päästä päähän ja takaisin.

Lieneekö sitten kissoista johtuvaa, mutta myyristä ei tänä vuonna kasvimaalla ollut kiusaa, olivathan nuo jättäneet jopa perunat rauhaan. Hurjia metsästäjiä nämä molemmat kun ovat ja useimmiten läpi vuoden ne hiiriä ja myyriä ympäristöstään pyydystävät. Harmittavaa on, että toisinaan saaliksi päätyy myös pikkulinnut ja kerran myös lehtokurppa. Enimmäkseen onneksi hiiret....


Kommentit