Nukkumisia...

Talvi on ollut synkkä ja sateinen, aiemmin satanut lumikin suli hiljalleen sateiden jatkuessa ja maisemat eivät yhtään tunnu jouluiselta. Ilmojen ollessa suht lämpimiä eivät kissatkaan ole uuninpäälle kiipeilleet ja lampaantaljat ovat saaneet nököttää aivan rauhassa sohvien päällä. 

Elli on nykyisin kovasti tykästynyt vanhaan puusohvaan, jonka päälle on levitetty vanha armeijan huopa. Sänky on alunperin isäni ja se kait on sijainnut aikoinaan entisellä mökilämme. Sänky ehti olla reilut kaksikymmentä vuotta eräässä vanhassa kylmässä aitassa, kunnes toin sen jälleen käyttöön.  Aiemmat asuntomme kun olivat kaikki alle kuusikymmentä neliötä, niin huonekaluja ei kummemmin ollut silloin kun tämän paikan löysimme. Pikkuhiljaa niitä on kuitenkin kotiin kulkeutunut, kuten nyt tämäkin sänky. 

Raivattuani sille tilaa olin varautunut suurempaankin korjausurakkaan ja siksi yllätys oli iloinen kun sänky kaipasi vain imurointia ja tolulla pyyhkäisyä. Mahdollinen antiikkiarvokin lienee romahtanut edellisen korjaajan myötä, sillä liitoksia on paikattu reilun kokoisilla nauloilla. Käyttömukavuutta ja tunnearvoa se ei kuitenkaan poista ja siksipä sohvavanhus onkin olohuoneen mieluisin lekottelupaikka.

Vanha armeija huopasikin meille kulkeutui sattumalta, se näet saapui erään pahvilaatikon pehmikkeenä. Laatikon, jonka mukana tuli muutamien pelastettujen lampaiden lisäksi pieni pässikaritsa...vieläpä noin vurokautta ennen emäänsä, joka huonokuntoisuutensa takia saapui myöhemmin.

Se oli sitä aikaa kun kaikki tämä elämäntyyli lampaineen, vuohineen ynnä muine eläimineen vielä oli alkutekijöissään. Kyseinen pässikin yhä nykyään pihatarhassa käyskentelee ja voi oikein mainiosti kaikista alkuajan vastoinkäymisistään huolimatta. Kerrankin se näet koetteli voimiaan tilamme isoimman pässin kanssa ja oli silloin hyvin lähellä päiviensä loppua, muistoksi siitä paukusta jäivät vain kieroon kasvavat sarvet. Myös sen pikkupässin emä kuuluu yhä eläinvahvuuteemme, se viettää ansaittuja eläkepäiviä lampolassa muiden uuhien kera.



Elli nukkuu nyttenkin kaivautuneena keskeneräisiin töihini sohvalla, joulumattoon joka odottaa solmiamistaan sekä isännän villasukkiin. Niiden lomassa näköjään unikin maittaa parhaiten...

Verneri taasen suorastaan rakastaa pieniä koloja ja onkaloita. Nuorimmainen rakenteli syksymmällä kissoille pahvilaatikosta pienen yksiön jonka katossa roikkui joulupallo ja seinät oli koristeltu mm. höyhenillä ja omalla peilillä. Syksyn mittaan on laatikkoparka tosin kokenut kovia koirienkin käsittelyssä, mutta siltikin Vernerin sieltä löytää useimmin nukkumasta. Sen mielestä niille tehty laatikko on yhä mitä täydellisin unienviettopaikka...


ps. meillä sataa ulkona vihdoin lunta :)


Kommentit