Syksy...


Syksy, vuodenajoista mieluisin tuo aina mukanaan myös luopumisen haikeutta, Vasikat tulivat nyt määrämittaansa ja oli aika laittaa ne pois. Alkupäivinä tuntui oudon tyhjältä kävellä aution aitauksen ohitse ja töistä tullessa oli niin hiljaista kun kukaan ei "muukaissut" tervehdystään. Tavaksi kun taisi tulla aina ohimennessä niitä käydä rapsuttelemassa. En tiedä, pitkään jäi Sandran lähdön jälkeen miettimään voisiko joskus ottaakin pysyvästi lypsylehmän, nykyisten tilojen puitteissa ei, mutta tulevaisuudestaanhan ei koskaan tiedä. Varmaa ainakin on, että vasikoita meille tulee tulevaisuudessakin kasvamaan, ehkä jo ensi keväänä, aika näyttää....

Kommentit