Karhunpoika sairastaa...

Isäntä oli eilispäivänä vanhemman ajurin kera jäniksenmetsällä. Vettä tuli taivaalta kuin aisaa, tekniset vempaimet temppuilivat vaan ajo raikasi hienosti. Sen verran pöpelikössä kuitenkin ajettava ja ajava pyörivät ettei saalista ollut päässyt näkemään. Metsästysreissun päätyttyä isäntä oli huomannut jalassa hieman verta ja aluksi oli ajatellut sen olleen vain pintaraapaisu kunnes tarkempi tutkimus osoitti jonkin hyvin terävän viiltäneen jalan sisäpuolelle ventin, josta pääsi ihailemaan jänteiden muodostusta. Eläinlääkärillä oli vastaanotto tietysti juuri silloin toisella paikkakunnalla ja koska koira ei vaivasta pahoin kärsinyt päätettiin haava hoitaa avoimena seuraavaan päivään.
 
 
Tänään sitten jalkaan laitettiin tikit sillä saava oli sijainniltaan hankalassa kohtaa. Näin se myös parantuisi nopeammin kuin avoimena hoidettaessa. Lähempi tarkastelu eilen osoitti toisenkin haavauman olevan samanpuolen etujalassa, mutta sen pienuudesta johtuen sitä hoidetaan vain puhdistamalla ja jollain lääkesalvalla. Antibiootti-kuuri kuitenkin päätettiin aloittaa, sillä yksi todennäköisimmistä haavan aiheuttajista on vanhoista metsistä löytyvät piikkilanka-aidat, jotka osittain ovat jääneet maa-aineksen alle aikojen kuluessa. Tämä tapaturma katkaisi muutamaksi viikoksi niin metsästyksen kuin myös koetoiminnan joka tänä vuonna
oli ansiokkaasti jo käynnistynyt.
 

Inhottavinta koko asiassa taitaa olla kauluri jonka kanssa eläminen aiheuttaa suurta harmia koirulille. Ainoa paikka johon voi rauhoittua taitaa olla isännän vieressä rapsuttelun merkeissä.
 

Kommentit