Syksyn satoa...


Yksi syksyn mukavimmista puuhista lienee puutarhamarjojen keruu. Tänä vuonna sain siihen vielä apuakin, mikä tuli aivan valtavaan tarpeeseen. Sateinen kesä on näet osaltaan saanut monet asiat kasaantumaan ja leipätyön kiireet alkavat myös painaa päälle näin syksyisin. Siksi onkin aivan ihanaa, kun kaikki marjat ovat pakkasessa, mistä niitä on hyvä alkaa mehutella kunhan kylmät syyskelit jälleen alkavat. Juontimehu alkoi kuitenkin olla vähissä ja niinpä päätin mehuttaa viimeiset kolme sankollista punaherukoita vapaapäivän ratoksi.

 
Perinteisesti olen syötänyt roippeet aina lampaille ja vuohille, kuten kuvista voi aiemmilta vuosilta katsoa, vaan nyt olen huomannut että nekin ovat oppineet ronkeliksi ja nykyään pelkkä punaherukka ei tee niin hyvin kauppaansa kuin ennen. Onneksi marjanroipe on myös mainiota kompostin seassa ja hyödyntää sieltä käsin ajan kanssa tätä elämän kiertokulkua. Kompostissa se on myös piilossa syksyn kiusallisilta kavereilta, eli ampiaisilta, jotka syksyisin hortoilevat päämäärättömästi ja jotain mehukasta maistaessaan syöksyvät sinne sankoin parvin. Edelliskesänä meillä oli ampiaisista suoranainen ongelma omenatarhassa, kerätessäkin piti varoa ettei saanut pistoja, sillä puissa hyöri pesällisen verran pörisijöitä. Toisaalta jos niitä vertaa siihen, että naapurin omenatarhassa jylläsi pari syksyä sitten emokarhu kahden pentunsa kanssa, niin ampiaiset alkavat tuntua ihan leppoisilta kavereilta.


Mehutuksen inhottavin puoli lienee lasipullojen kanssa pelautuminen. Kuumat pullot sujautankin aina ämpäriin ja laitan hieman vielä paperia väliin, etteivät niin kolahtele toisiinsa kun aloitan mehun juoksuttamista niihin. Suurimpana pelkona useimmiten kun on pullojen rikkkoutuminen.


Ja nyt se sitten tapahtui, viimeistä maijallista pullottaessa alkoi yhdenkaiken kuulua ikävää ritinää. Sain onneksi keskeytettyä mehun valutuksen ja myöhempi tarkastus (pullojen jäähdyttyä) osoitti ritinän tulleen hajoavasta pullosta. Aikaisempina vuosina olen liottanut pulloja noin vuorokauden verran ennen kuumennusta, eikä vastaavaa ole ikinä sattunut. Tällä kertaa en sitä tehnyt ja jäin miettimäänkin rikkinäisen pullon kappaleita katsoessa, että voisiko siinä oikeasti olla jotain apua tähän ongelmaan....




Kommentit

  1. Blogissani olisi sulle haastetta, jos töiltäsi ehdit :0)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) ainakin yritys hyvä kymmenen...katsotaan

      Poista
  2. Meilläkin noita punaisia tulee tosi hurja määrä, vaan ei ole niin paljon menekkiä. Itse olen vielä emännyyttä opettelemassa, ja siksi mehuntekotaitokin hukassa, mutta suunnittelen sen vielä opivani -ja silloin minulla on myös säilytystilaa niin, että voin tehdä sitä sieluni kyllyydestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Rivitalossa asuessani kun en omistanut vielä edes mehumaijaa keitin toisinaan marjat ihan kattilassa veden kera...se on sellaista pikamehua, ihan juotavaa :)

      Poista

Lähetä kommentti