Lambileikkurit...


Kun marjapensaiden sato oli saatu kerättyä pääsivät karitsat puhdistamaan pensaiden alustoja. Samalla menee tietysti muutamia lehtiä itse marjapensaistakin, mutta onneksi uudet versot ovat turvassa keskemmällä. Leikkaan sitten ensi keväänä nuo vanhat versot taas pois, niin uusi sato saa kummasti elinvoimaa lisää. Tänä vuonna huomasin, kuinka tärkeää leikkaukset ovat niin marjapensaille kuin omenallekin, parhaan sadon saa kun vain viitsii niitä siistiä. Eräs tuttava puutarhuri totesikin kerran, että omenapuuta harvemmin saa tuhottua leikkaamalla kuin taas leikkaamatta jättämällä se kärsii eniten.

Kun aikoinaan muutimme tilalemme olivat vanhat puut ja pensaat saaneet rehottaa vapaasti useamman vuoden. Satoa ne kyllä tuottivat, mutta marjat olivat pieniä ja jäivät paljolti raaoiksi, koska pensailla ei ollut tukia ja valoa ei pensaisiin päässyt. Omenapuista satoa sai paremmin. Kun sitten aloin pikkuhiljaa niitä hoitamaan saimme nauttia runsaista sadoista niin omena- kuin marjatarhassakin.

Tulevan kesän haaveissa siinteleekin sitten niin vadelmapensaiden kuin mansikoidenkin istutus, kenties myös vanhat ikkunat päätyisivät uudeksi kasvihuoneeksi....siellä sitten voisin toteuttaa yhden haaveen ja kokeilla viiniköynnöstä. Aika näyttää kuinka käynee, vaan nyt on vielä jäljellä syksyä ja koska karhutkin liikuskelevat on hyvä, että meillä pidetään myös vahtia karitsatarhalla...vaikka taitavat nuo karitsoiden touhut olla kiinnostavampia kuin niiden suojelu...varsinkin jos yltäisi hieman nuuskaisemaan...näin kait koiruus tuumailee...



Kommentit