Kuin silloin ennen...


Pihan pellot ovat nyt mukavan näköiset, seipäitä kun on yltympäriinsä, minne vain katseensa siirtää.

Heinät saatiinkin suurimmalta osin seipäille valosan aikaan, jos myös tähtien ja kuunvalo niihin luetaan. Jossain puolenyön tietämillä käytimme kuitenkin myös autonvaloja hyväksemme, ettei tarvinnut pimeässä hangoilla haparoida. Naureskeltiin vain, että elämäntapa tämän täytyy olla, ei sitä muuten jaksaisi...

Vuokrapeltojen heinät saatiin onneksi kuitenkin suoraan paalattua pienpaaleihin. Itse tuli huhkittua vaihteeksi heinähuoneella, eli suulissa, kuten jotkut sitä nimittävät. Eniten pidän kuitenkin pellolla olosta kuin  heinähuonella. Pellolla kun kuorma on huhkittu reippaalla tahdilla saa sitten kuormanajon aikaan varjossa hieman itseään oikaista ja ottaa vaikka kahvikupillisen samalla, jos joku eväitä on laittanut. Työtahti kuormanteossa on mukavaa, vaikkakin aika rankkaa on paalit kyytiin nostella sitten kun kuorman korkeus kasvaa.

Tänä vuonna työtahti oli tavallista kovempi niin heinähuonella kuin pellolla, sillä hommissa oli useampi traktorikuski jotka ajoivat kuormiaan vuoronperään heinähuolneelle, eikä isompiin lepotaukoihin ollut aikaa. Muutenkun paalikuormat olisivat alkaneet vallata koko heinähuoneen alan niin, että kaukaisimmat olisivat joa alamäkeen karanneet, täällä kun niitä mäkiäkin tuppaa olemaan joka pellon laidalla.

Tahtia siivitti myös lähestyvä saderintama, mikä kerrytti mustaa pilveä taivaanrantaan. Viimeistä kuormaa vaille kaikki sisälle onneksi saatiin ja viimeinenkin oli visusti pressujen alla kun ensimmäiset pisarat alkoivat kattoon ropsahdella.

Kommentit

  1. No sieläpä on todella huhkittu :0)
    Blogissani olisi sulle tunnustus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) toisinaan kyllä. Kiitoksia tunnustuksesta :)

      Poista

Lähetä kommentti