Karitsoita sittenkin...

Tänä vuonna olimme isännän kanssa sopineet, että nyt on sitten välivuosi kaikissa eläinhommissa. Ajatuksena oli jättää tämä kevät pihan ja rakennusten korjaamiseen ja kohennukseen. Päätös piti sillä osin, että omat uuhet ja kutut saivat pitää välivuoden, emmekä ottaneet edes perinteisiä possuja, vaan kun kevät saapui ja navetta tuntui oudon hiljaiselta niin päätimme kuitenkin ottaa pari tuttipullokaritsaa ...

Olemme toisinaan käyneet eräältä tuttavatilalta hakemassa tuttipullotettavia karitsoita, mikäli heillä alkavat kädet loppua. Kun lampaita on kuitenkin uskoakseni kolminumeroiden luku, tietää, että karitsointiaikana sattuu ja tapahtuu. Tästä syystä olemme luvanneet, että voimme aina muutaman käydä. Näin siis kävi sitten kuitenkin myös tänä vuonna.  Ja vaikka vakaasti lähdimme isännän kanssa hakemaan kahta, palasimme neljän karitsan kanssa :)

Näistä kaksi oli tyttöä ja kaksi poikaa, kolme valkoista ja yksi ruskea karitsa. Syy lukumäärään oli se, että kaksi karitsaa, valkoinen tyttö ja valkoinen poika olivat meille varattuna. Kun sitten olimme lampolassa niitä hakemassa, niin siellä mennä viiletti eräs ruskea poikakaritsa joka onnistui aina karkaamaan ja pyöri jaloisamme, ehkä se siksi tuli otettua mukaan, melkein kuin vahingossa :) Niin ja neljäs oli kipeä, se oli heti syntymän jälkeen repinyt itsensä ahtauduttuaan karsinoiden välistä muiden puolelle, eikä emokaa oikein hyväksynyt sitä. Jäädessään koko ajan muiden jalkoihin, päätimme ottaa myös sen, vaikka tiesimme, että elinmahdollisuudet olivat 50/50 jos haava oli tulehtunut tai jos sen päälle oli poljettu karitsan murtauduttua muiden uuhien luo.

Niin sitten saavuimme kotiin pienokaisten kanssa. Alku näytti sujuvan hyvin, kaksi karitsoista oppi melkein heti juomaan sankostakin. Huomasin kuitenkin, että toinen karitsista rohisi pahasti ja lähdimme käymään eläinlääkärissä, sillä jos sen keuhkoihin olisi mennyt maitoa ei paljoakaan olisi ollut tehtävissä. Joutuessaan  keuhkoihin maito aiheuttaa keuhkokuumeen, johon karitsa sitten menehtyy parin päivän sisällä. Heti aloitettu antibioottikuuri pystyy parhaimmassa tapauksessa sen pelastamaan. Siksi siis istuimme pienen karitsan kanssa eläinlääkärin vastaanotolla, erään lintukoiran (sekä sen omistajan) tuijottaessa meitä hieman ihmetellen.. Hieman anteeksi pyydellen totesin odottajalle, että näin tämä on vielä helppo kuljettaa lääkäriin, toista se on sitten kun painoa tulee, mutta outona minua taidettiin silti pitää...

Kuunneltuaan keuhkot lääkäri totesi niiden olevan kuitenkin puhtaat, mutta rohinan tulevan nenän puolelta, hänen kanssaan neuvoteltuani päätin palata takaisin tuttipulloruokintaan. Se olisi parempi ratkaisu myös siksi, että karitsan pötsi ei vielä ole kehittynyt. Eräs toinen lampuri kertoi minulle sitten myöhemmin, että maito liikkuu eri kautta juotettaessa se tuttipullosta yläviistosta kuin sankosta alaviistosta.

Palattuamme tuttipulloihin, rohinaongelma poistui, myös kipeänä ollut tyttökaritsa alkoi virkistyä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta. Kunnes ruskea pikkukaitsa löytyi aamulla huonovointisena makuulta. Eristimme sen, mittasimme kuumeen ja yritimme varovasti syöttää, mutta ei se paljoa ottanut, vain noin puolet normaaliannoksestaan. Eläinlääkärin kanssa päädyimme seurantaan ja huolehtimaan nestetasapainosta, niinpä sitten kävimme muutaman tunnin välein antamassa sille pipetillä maitoa.  Mitään muuta muutosta ei asiassa ollut, paitsi huomasimme sen aina nesteytysten välillä liikkuneen, koska karitsa oli makuulla aina eri paikassa . Mennessäni illemmalla uudestaan lampolaan näin sen liikuttavan päätään ja luulin karitsan yrittävän nousta minua tervehtimään. Päästessäni karsinan luo tajusin karitsan kouristelevan ja ottaessani sen syliini näin silmistä, että se tekee kuolemaa. Seuraavien minuuttien aikana se potkaisi enää hieman ja henkäisi sitten viimeisen kerran. Kauhuissani tajusin sen kuolleen syliini...

Järkytys oli minulle kova, mietin vielä pitkään mitä olisin voinut tehdä toisin. Vaikka tilalla joutuu tottumaan elämään ja kuolemaan oli tämä ensimmäinen kerta, että joku kuolee syliini ja olen tilanteessa aivan yksin...

Nyt aikaa on kuitenkin kulunut ja kaikki kolme karitsaa ovat kasvaneet hyvin. Kuolleelle karitsalle tehty avaus osoitti, että se olisi kuollut enemmin tai myöhemmin, sillä jotain outoa sisäelimissä oli. Tieto helpotti minua, mutta se, että olin jo ehtinyt kiintyä karitsaan sai minut kuitenkin suremaan sen poistumista. Ehdimme jopa nimetä sen Palleroksi :(

Myös muut karitsat ovat vihdoin saaneetnimensä, meiltä löytyvät nykyisin siis myös Maija-maitoparta, Miss Hoover sekä Puff. Maijan nimi tulee siitä, että sen turpa on aina aivan maidossa syötön jälkeen, Miss Hoover taas syö pullollisen maitoa puolet nopeammin kuin muut ja Puff taas....


huomasimme, että se pitää kovasti kaurasta ja se hotkii sitä nopeammin kuin muut. Usein karitsoilla pidetään auki ns. baaria, eli ne pääsevät vapaasti syömään kauraa. Alkuun se sujui hyvin, kunnes puf huomasi pitävänsä kaurasta...


niin paljon, että se turposi kuin potkupallo ahmittuaan koko annoksen yksinään.


Hoitona annettiin alkuun parafiiniöljyä, sitten hiivaa sekä soodaa sekä paljon lenkkeilyä...


Nykyisin kaura tulee valvotusti kolme kertaa päivässä :)




Kommentit

  1. Onnittelut uusista vauvoista, ja pahoittelut yhden poismenosta... Mutta ajatteles, miten ihana että se sai vetää viimeiset henkoset sinun lähelläsi, turvassa ja läheisyydn lämmössä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) vauvat ovat aina ihania. On jotenkin kotoista kun tiskikaapissa nököttää taas rivi tuttipulloja ja mitä parasta, nyt ei tarvitse herätä öisin ;)
    Niin, karitsaparan kuolema olisi voinut olla kauheampikin :( Luulen vain, ettei se enää tunnistanut minua, silmissä oli jo se katse, ettei se ollut enää tässä maailmassa vaan tajunta tod.näköisesti oli jo hämärtynyt...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti