Syyspuuhia...

viime päivinä olen keräillyt laitumilta lankoja pois ja rakentanut hevosille uutta laidunta tähän omalle mäelle. Tuntuu hyvältä kun saa puuhailla koko päivän ulkona, iltaisin ei tarvitse unta kysellä ja leipätyönkin paineet helpottavat kun saa tehdä ruumillista työtä. En tiedä muista ihmisitä, mutta itsellä siinä mieli aina lepää ja mieli virkistyy, kun työstään saa kiitoksen katsellessaan kättensä jälkiä.

Syysteurastukset ovat alkaneet ja possut, sekä uuhikaritsat Donnaa lukuunottamatta ovat siirtyneet pakastettavampaan muotoon. Isäntä jätti hirvenmetsästyksen tältä vuodelta väliin, eivätkä vasikat ole vielä tarpeeksi suuria, niin ajattelimme kokeilla laittaa lampaatkin jauhelihaksi sianlihan sekaan. Teurastusten aikaan on oma mieli hieman alavireinen, vaikka alusta asti tämän päivän tietää joskus tulevan. Myös Tirritin poismeno tuntuu vielä sydänalassa kirpaisuna, vaikka asian on jo hyväksynyt.

Siitä syystä epätoivo iski voimakkaana, kun huomasin yhden vanhimmista uuhista olevan kipeänä. Lumikki on yksi pelastetuista yksilöistä ja on ollut "eläkeläisenä" jo useamman vuoden. Se on ollut hyvänkuntoinen sekä virkeä kokoajan ja on hyvin pystynyt pitämään puolensa nuorempien rinnalla nokkimisjärjestyksessä. Lauantaina huomasin sen ensimmäisen kerran jäävän hieman syrjään muista ja nostin erilleen mammalle heiniä, joita se sitten mutustelikin tyytyväisenä. Ajattelin itsekseni vain, että ikä alkaa jo Lumikkiakin kenties painaa, sillä muuten se oli aivan normaali.

Sunnuntai-iltana Lumikki oli kuitenkin jo selkeästi kipeänä. Se eristäytyi muista, ei halunnut syödä edes omenaa ja hampaiden narskuttelusta päättelin sillä olevan kipuja. Eristimme sen muista ja laitoimme varmuuden vuoksi vielä lämpölampun, sillä vaikka kuumetta ei ollut, tuli Lumikille outoja väristyksiä. Yöllä se kuitenkin kävi normaalisti makuulle ja jaksoi välillä seurailla muiden touhuilujakin.

Maanantai-aamuna oireiden jatkuessa annoin sille ensiapuna lämmintä hiiva-vesiseosta sekä parafiiniöljyä. Saatuani viimein eläinlääkärin kiinni (paikallinen oli koulutuksessa) sain ohjeet aloittaa antibioottilääkityksen, sillä myös listerian vaihtoehto oli otettava huomioon. Iltapäivällä isäntä laittoi ensimmäisen piikin ja talutteli Lumikkia hieman ulkona, sillä suolitukos oli myös yhtenä vaihtoehtona oireisiin ja antamani hiiva antaisi ensiapua mikäli ongelma olisi pötsinpuolella. Taluttaessa Lumikki olikin sitten aivan vireä, oli jopa ottanut juoksuaskeleita, mikä antoi uutta toivoa sen suhteen. Iltaa kohden sen vointi piristyi ja illalla se alkoi jo hieman syödä. Myös aamuheinät maistuivat ja ilokseni sain todeta Lumikin märehtivän, kun kävin aamupäivällä sitä katsomassa. Nyt odottelemme oman lääkärimme kommentteja jatkosta.

Myös toinen kissoista on ollut hieman köhäinen ja kävin hakemassa sillekin antibioottikuurin. Vernerillä ei aiemmin ole ollut köhää, niinkuin Ellillä, mutta sateinen syksy on kenties vaikuttanut vilustumiseen, vaikkakin kissat viettävät aina yönsä sisällä. Yksi syy tähän on lähipiirissä asuvat ilvekset, jotka muutaman kissan ovat tappaneet. Myös pöllöjä ja haukkoja pihapiirissä pyörii, mutta kissamme ovat onneksi saalistajilta välttyneet.

Viime päivinä on ilma kylmentynyt reilusti ja syykin on nyt selvinnyt, kuvan näpsäisin aivan äsken makuuhuoneemme ikkunasta....että tämmöisiä syyspuuhia sitten tällä kertaa :)

Kommentit