On aika sanoa hyvästit....

...käsi silittää hiljaa kapeaa selkää, josta villat ovat harventuneet. Sormien alla tuntuvat luut, niin hauraat, että pienikin puristus saisi me musertumaan. Kirkkaat silmät katsovat takaisin vakaana, vailla pelkoa tai murhetta huomisesta päivästä. Laulussa sanotaan, että sateessa on helppo itkeä, mutta nyt ei sada. Ja kuitenkin kyyneleet valuvat valtoimenaan itkun vavisuttaen koko kehoa...on tullut aika luovuttaa ja luopua, päästä irti, surra ja unohtaa. Raskas päätös on tehty ja viimeiset päivät ovat jäljellä. Tämä ei onneksi ole vielä viimeinen aamu, mutta sekin on taas lähempänä kuin koskaan. Joskus vain on katsottava tosiasioita silmiin ja osattava päästää irti, annettava toiselle mahdollisuus lähteä pois ilman kipua, kun toivoa paranemisesta ei enää ole......hyvästi Tirritti....olet aina minulle se ensimmäinen karitsa. Muistan yhä kuinka talutin sinut emäsi kanssa uuteen lampolaamme, kaikki oli uutta, tuore puu tuoksui ilmassa ja seinien kalkki hohti valkeuttaan. Lattialle oli levitettynä puhtaat pehkut ja siinä sinä olit, ihmeissäsi kaikesta uudesta emäsi kanssa, elämäni ensimmäiset lampaat...nyt aika kulunut ja on päästettävä irti, liian varhain, kuitenkin tulevat päivät toisivat vain kipua ja lopulta kuoleman. Nyt on aika tehdä se viimeinen palvelus ja päästää sinut laitumelle viimeisen kerran, haparoivin heikoin askelin saat kävellä siellä vielä kerran ja sitten kaikki on loppu, ohitse ja minä jään kaipaamaan sinua.....aivan valtavasti.....olithan kuitenkin aina, se ensimmäinen.....

                                                    
                                  Tuku ja Tirritti...silloin joskus....

Kommentit

  1. Voi surku. Ihan tuli kyyneleet silmiin kun luin kirjoituksesi ... rakkaasta eläimestä luopuminen on aina kova paikka. Voimahali Sinulle <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti