Karitsoita osa 2 ja 3...


Vierailtuani eri lammastiloilla olen saanut kuulla, että värit voivat piilevästi periytyä useamman sukupolven takaa, puhtaana väriyksilönä kait pidetään vasta neljättä. Meillä taasen syntyy välillä melko mielenkiintoisiakin värityksiä, sillä lauma koostuu paljolti myös pelastetuista yksilöistä, eivätkä linjat ole puhtaita. Kaikkien lampaiden tarkaa syntymäaikaakaan ei voida varmuudella ilmoittaa...89 % voidaan kuitenkin sanoa, että kaikki ovat puhtaita suomenlampaita, pari vanhempaa ovat ehken liharodun kanssa risteytettyjä, mutta sekin on vain arvailuja.


Taneli, joka on toinen astutuspässestämme, on kuitenkin ihan perinteinen suomenlammas jonka kohtalona alunperin oli, että se olisi syöty hoidettuaan pässin hommansa, mutta ukkeli jäikin pysyväksi mainion luonteensa takia.Tanelin väritys on melko lähellä mustaa, vaikka enemmän sen tumman ruskeaksi mielletäänkin. Tänä vuonna Tanelin kumppanina oli Tinka, perinteisen ruskea väritykseltään...

Tinka oli toinen ensisynnyttäjä ja sai hienosti omin voimin kaksi karitsaa, joiden syntymää pääsin onnekseni seuraamaan sivusta aivan alusta loppuun saakka.

Kauniin ruskean ja valkoisen kirjava uuhikaritsa, sai nimekseen Marilyn johtuen pienestä mustasta kauneuspilkustaan turvalla :)


ja pässikaritsa ristittiin Jokeriksi. Se oli muuten aivan pikimusta, mutta otsassa oli hieno harmaa kikkarakiehkura...oikea "forrester-kihara" siis :)


Tinkan lisäksi Tanella oli astutettavana myös Tirritti, joka on aiemmin synnyttänyt vahvoja pässejä ja yleensä pärjännyt hyvin,


mutta sairastui tänä  vuonna karitsoinnin loppuvaiheessa ja on ollut heikommassa kunnossa koko loppukevään ja alkukesän. Onneksi laidunkausi auttaa kuntouksessa, harmittaa vain nämä helteet.

 Lopputiineysajan huonovointisuudestaan huolimatta Tirritti pyöräytti hienot kolmoset, Fannin, Hevi-Sauruksen ja Pepsin, jotka sitten joutuivat osin pulloruokinnalle.


Kaikki kuitenkin selvisivät hienosti ja kirmailevat laitumella kuten muutkin. Jossain vaiheessa keväällä huomasin yllätyksekseni, että toinen ensisynnyttäjistä oli ottanut Hevi-Sauruksen, joka oli pienikokoisin kolmosista, osaksi omia karitsoitaan ja antoi sen imeä siinnä missä omatkin karitsat. Yleensähän uuhetkin ovat melko äksyjä muiden karitsoille, nyt Lilja kuitenkin hyväksyi Hevin osaksi omaa poppootaan, mutta ajoi kyllä kaikki muut tiehensä. Koska maidontulo Liljalla oli todella reilua ja se oli hyväkuntoinen, emme puuttuneet asiaan sen kummemmin kuin lisäämällä Liljan väkirehuannosta ja seuraamalla sen omien karitsoiden kasvua.

Nyt koko lauma viettää kuttujen kanssa ihanaa laidunkauden aikaa, päivisin kuumimpaan aikaan on koko porukka yleensä sisällä tai puiden alla märehtimässä, mutta varsinkin illan viileydessä karitsat spurttailevat ja ottavat mittaa toisistaan pellolla. Kaikki kahdeksan karitsaa ovat hienosti selvinneet alkukeväästä, nyt ne on kaikki jo kertaalleen madotettu ja olemme saaneet iloksemme todeta niiden kasvaneen melko tasaista tahtia.

Kommentit

  1. Voi kun nuo kaikki lampaat ovat niin suloisia. Kyllä haluaisin itsekin jossain vaiheessa lampaita. Nyt nuo pienet lapset vain vie kaiken ajan, mutta ehkä joskus muutaman vuoden päästä. Ovat kyllä niin ihanan valloittavia otuksia. Mukavaa kesänjatkoa sinne :)

    VastaaPoista
  2. Tulinpa kurkkaamaan blogiasi. Täällä onkin paljon mielenkiintoista luettavaa. Kiitos ohjeista, etsimämme löytyi niiden avulla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti