Oletko lypsänyt lampaasi tänään...?

Kykittyäni viime päivät kaksin kerroin tuon sairaan uuhen luona ja lypsettyäni kolmella sormella aina yhtä vedintä kerrallaan, en enää ihmettele yhtään lammasjuuston kallista kilohintaa. Harmillista vain, että lääkemaidot pitää heittää menemään, muuten olisi voinut tehdä tätä herrojen herkkua maistiaisiksi.

Karitsat ovat onneksi oppineet juomaan tuttipullosta ihan reippaasti, ainoastaan isoin on välillä sellainen haahuilija. Vaan onneksi jo heinä ja kaurakin kelpaavat niin eivät ole pelkän maidon varassa. Paikallisen kaupan myyjät hymyilevät hyväntahtoisesti kun olen käynyt uusia tuttipulloja ostamassa ja vaikka kuinka yritän vetää vatsaani sisään saan tietävän oloisia vilkaisuja kassalla. Saas nähdä milloin isäntää käydään ensi kerran onnittelemassa :)

Meillä siis vuonien ja kilien syöttö on hoidettu ihan vauvojen tuttipullojen avulla, nykyään saa myös niin monenlaisia tutteja, että sieltä löytyy oiva valinta myös nelijalkaisille tulokkaille. Pitäisi kait joskus harkita myös oikeiden pullojen hankintaa, vaan meillä on syötöt ollu yleensä lyhytaikaisia. Joskus isoilta tiloilta tulleet juottokaritsat on totutettu juomaan sankosta mahdollisimman pian, niin ei ole tullut sitten niitä hommattua.

Välillä lampolassa käydessä arvoimme kehittelisikö toinenkin poikineista uuhista tulehdusta ja varmuuden vuoksi eristimme Tinkan uudestaan karitsoiden kanssa, koska se ei malttanut syöttää omia karitsoitaan lauman hääriessä ympärillä. Ratkaisu taisi tällä kertaa olla oikea, sillä muodostuneet muhkurat lähtivät sulamaan, olivat siis vasta pakkaantunutta maitoa. Kaikki karitsat ovat olleet pirteitä ja navettakäynteihin sisältyykin paljon sylihetkiä, nyt kun pikkuisia vielä jaksaa sylissään kannella :)

Toissa iltana iltavuoron jälkeen navetassa sitä rupesi ajattelemaan tätä omaa harrastustaan. Takana oli jo yksi työpäivä leipätyössä tehtynä ja iltatyöt navetassa venyivät kaikkine lypsämisineen, lääkitsemisineen, syöttämisineen ja karsinoiden laittelemisineen lähelle puoltayötä. Tuli pitkästä aikaa tuumailtua omaa innokkuuttaan tähän kaikkeen työhön. Ja kuitenkin siitä pitää, välillä, kuten nyt, on raskaampia aikoja ja välillä asiat taasen on helpompi hoitaa. Kuitenkin olohuoneessa odottaa ensimmäinen satsi omia villalankoja sekä kauniita taljoja. Eikä kukaan voi laskea niitä ilon tunteita, mitä eläinten kasvatus ja maan viljeleminen tuovatkaan työmääränsä vastineeksi. Kuten tänä iltana kun huvittuneena seurailin yhtä vanhimmista uuhistamme, joka on pelastettuja yksilöitä, eli emme tiedä sen tarkkaa ikää. Se on tänä vuonna lepovuorossa karitsoinnissa, vaikka yrittääkin omia toisten vauvoja itselleen. Lillukka oli silmät puoliummessa hiljaa paikallaan kun karitsat kävivät testaamassa tulisiko siltäkin maitoa. Ja koko ajan piti hilautua juuri sinne missä karitsat kulloinkin olivat. Kun höpöttelin vanhalle mammalle hormooneista, tuli se työntämään päätään poskeani vasten ja siinnä sitten pitkään hengiteltiin vain hiljaa ja oltiin lähekkäin. Isotkin kaipaavat välillä sylihetkiä...se heille suotakoon...

Kommentit

  1. Ihania lammasjuttuja täällä, mukava lukea. Samaa on välillä tullut mietittyä tästä harrastuksesta, ja elämäntyylistä yleensä. Välillä on vähän väsyneempiä hetkiä, mutta kyllä tästä saa niin paljon kaikkea hyvää vatapainoksi, että aika lyhyitä ovat ne hetket. Ja sitäpaitsi, raskas ja pitkä työpäivä muualla unohtuu kummasti, kun istuu lampolassa ja kuuntelee lampaiden heinänrouskutusta. Mikä olisikaan sen rauhoittavampaa?

    VastaaPoista
  2. Voi miten suloista ♥. Onhan se takulla raskasta, kun joutuu kahta työtä tekemään. Varsinkin tämä kevät aika valvomisineen, mutta on se niin ihanaa ja antoisaa. Eläimille kun voi purkaa kaikessa rauhassa sisintään, uskollisimmat ystävämme eivät juoruile, kuuntelevat vain.

    VastaaPoista
  3. Hassua, että juuri se heinänrouskutus on minustakin kaikkein rauhottavin ääni :) Monesti on eläinten luo mennyt masentuneena tai itkemään pahaa oloaan, mutta hetken siellä vain istuttuaan ja seurailtuaan eläimiä on mieli tyyntynyt. Toinen minulle tärkeä asia on pihalla tähtien tuijottelu, usein on talven mittaan iltatyöt tehtyä jäänyt vain hetkeksi pimeälle pihalle ihastelemaan taivasta. Tähtien himmettyä kevään tullen jään usein kylmään pihakeinuun villatakkiin kääriytyneenä kahvikuppi kourassa kuuntelemaan kurkien laulua...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti