Kosioretki...

Ilmojen lämmetessä olen aukonut hyvinä keleinä lampolan vanhaa lantaluukkua, mistä viime kesänä isäntä väsäili tuuletusluukun uuhien puolelle. Luukun ollessa auki sain huvittuneena seurailla muutamien uuhien ja naapuritarhan Wiljamin seurustelua, mutten kiinnittänyt asiaan sen kummemmin huomiota.

Kunnes eräänä aamuna koiria tarhaan viedessä satuin vilkaisemaan Wiljamia, tapana kun on ollut että se liikkeen huomatessaan tulee hakemaan rapsutuksia. Ihmettelin aluksi kuinka se poju nyt vain seisoskelee aidan luona, kunnes tarkemmin unen rippeet hieraistuani sain todeta Wiljamin seisoskelevan todellakin aidan vieressä...tosin väärällä puolella...mahaansa myöten hangessa.

Kiireesti hain lapion ja riimunarun ja lähdin pelastushommiin, eniten pelkäsin Wiljamin mahdollisesti katkoneen jalkojansa kosioretkellään. Perille päästyäni ja hetken aikaan lapiotuani sain helpotukseksi todeta kaiken kuitenkin olevan kunnossa. Sain irrotettua Wiljamin ja lapioin sille samalla alueen missä se voisi aamupäivän olla siihen asti, että isäntä tulisi siirtämään sen takaisin, en näet ollut varma pitäisikö tarhaa purkaa sitä tarkoitusta varten.

Wiljamin edesottamuksia naureskellessani heitin sille hieman pehkuja aluseksi ja heinää päivän ajaksi. Hieman ihmetellen se tarhaan jäi katselemaan oleskelualuettaan. Aluksi omaan tarhaan paluu kiinnosti heinistä huolimatta.
Mutta muistaessaan kosiomatkan alkuperäisen tarkoituksen eli lampolan tytöt :) tarhaan paluu ei enää kiinnostanutkaan...
Mitäpä tähän nyt enää voisi muuta sanoa kuin, että pojat ovat aina poikia :)

Ai, niin ja syy pitkään blogitaukoon selviää piakkoin....lampolassa kuuluu näet jo pieniä ääniä ja eläinkatras on kasvanut muutenkin :) Siihen saakka hyvää kevään odotusta kaikille :)

Kommentit

  1. Heh,on Wiljamilla ollunna hauska kosioretki,todellakin ja vielä päättyi aidan toiselle puolelle,voi sentään pitäny vielä jäädä hankeen:D,kauniita kuvia♥,voi siellähän on sitten pieniä karitsoja,varmaan suloisia,ihania:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti