Eläinlääkärissä...

Viime aikoina saksanpaimenkoiramme olemuksessa ja käytöksessä oli jotain, mikä jäi minua aina vaivaamaan. Edellisellä viikolla se oli oksentanut pari vaalea vaahtokasaa sisälle, mutta muita oireita ei ollut. Ajattelinkin sen syöneen ulkona jotain, mikä ehkä nyt ärsytti mahalaukkua. Heinähuoneesta kun saattaa löytyä kissojen tappama "herkullinen" supiainen.....(kaikki mikä on kiellettyä, on hyvää...)

Nyt kuitenkin aloin epäillä jonkin muunkin olevan vialla, sillä hörökorva kakisteli nieluaan aivan kuin yrittäisi selvitellä sitä. Varoen tutkailin suuta, olisiko nieluun jäänyt jokin kiinni tai onko hampaissa jotain. Suusta ei muuta selvinnyt kuin hammaskiveä. Ruoka kuitenkin maistui, enkä huomannut ulosteissa, juomisessa yms. mitään muutosta. Käytöskin oli kakimista huolimatta omaa pirteää menoaan. Viikonlopun asiaa seurailtuani alkoi epäilys kuitenkin vaivata mieltäni ja hieman asioita selvitettyäni nielutulehduksen mahdollisuus nousi esiin. Maanantai-aamuna soittelin vastaanotolle ja sain ajan vielä samalle päivälle.

Nielun tutkimista varten täytyi koiruli saada hieman rennompaan tilaan ja niinpä takalistoon jutkattiin rokotteiden lisäksi myös rauhoitetta. Melko pian piikin annon jälkeen alkoi olotila ollakin melko rento :)


Olimme aamupäivän ensimmäiset potilaat, joten mielenkiintoisia hajujakaan ei vielä nurkissa paljoa ollut. Vastaanotto oli hyvin hiljainen ja rauhallinen joten pikku hiljaa hörökorvakin kävi makuulle ja se alkoi olla valmis tarkempiin tutkimuksiin.


Eläinlääkäri oli tutkinut päälisin puolin koiran ennen rauhoitusta ja todennut toisen puolen imusolmukkeen kaulalla olevan hieman turvoksissa. Siispä osasimme odottaa mahdollisen tulehduksen löytymistä.

Tarkastus osoitti nielussa olevan tulehduksen, mutta ennen sen hoitoa oli hammaskiven poiston vuoro. Itselläni koiria on ollut elämän aikana useita, mutta ensimmäisen kerran pääsin näkemään tämänkin operaation. Pientä sympatiaa tuntien katselin kuinka hampaat siistittiin. Kaikesta päätellen täytyy ruokavalioon lisätä vielä puruluiden määrää. Luonnonluut eivät hörökorvalle ole oikein käyneet edes kypsennettyinä, mutta onneksi tavan ruokakaupoissa, eläinkauppojen lisäksi on jo hyvät valikoimat pureskeltavaa. Koirissakin on eroja, toisille hammaskiveä tulee herkemmin kuin toisille. Itse olen saman asian kanssa kamppaillut vuosia, reiät taasen eivät yleensä hampaisiini ilmesty.

Hammasoperaatioiden jälkeen pääsin avustamaan nielun puhdituksessa. Huvittuneena totesin vanupuikon, millä desinfioiva aine laitettiin muistuttavan melko pitkälle samaa, jolla ihmisiltä nielunäyte otetaan. Ymmärettävistä syistä koiran on hyvä olla hieman rauhoitettuna tässä vaiheessa :)

Kaikenkaikkiaan operaatiot kestivät ehkä puolisen tuntia, varmaan allekin ja pääsimme lähtemään kotiin reseptit takataskussa. Kuurit ovat purreet ja kakiminen loppunut. Itselle tämä oli ensimmäinen kerta, kun koiralta oli nielu tulehtunut, mutta se on kait jopa yleisempää koirilla kuin ihmisillä. Täytyy vain toivoa, ettei vaiva uusi. Vaivan usein uusiessa hoitona on lopulta risojen poisto :(

Mutta päivä kerrallaan sitä tästä jatketaan ja tänään ainakin paistaa aurinko :)

Kommentit

  1. Se on hyvä vaan,kun pittää purukaluston kunnossa:D,syöminenkin käy paremmin!
    Mukavaa viikonloppua

    VastaaPoista
  2. Onneksi ei sen vakavampaa ollut. Luin kirjoitusta hiipivän ahdistuksen kourissa, että mikä koirulia vaivaa. Onneksi lääkkeillä hoidettava vaiva :0)

    VastaaPoista
  3. Moi.
    Sinulle on tunnustus blogissani :)
    Toivottavasti koira voi jo paremmin.

    VastaaPoista
  4. Täälläkin olisi tunnustusta :0)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti