Vihdoinkin ulkona...

Parin viikon sairastelujen jälkeen sitä osaa arvostaa ulkoilmaa ja mahdollisuutta jaloitella koipiaan. Eläimetkin tuntuvat aina vaistoavan, jos ei ole oikein kunnossa. Ensimmäinen ulkoilu "lepakkokorvan" kanssa oli sitä, että se vahti jokaista askelta ja oli silminnähden onnellinen pyöriessään jaloissa :) mutta kunhan tästä olo tokenee niin kykenee taas ihan riehumaan hangessa ylimääräiset energiat pois, kuten näissä kuvissa jotka otin ennen joulua...


Kommentit

  1. Moikka,no voi surkeus,sinua,kun olet ollut sairaana,silloin ei jaksa kyllä mitään tehdä,mutta toivotaan paranemista kokonaan,että pääset ulkoilemaan kunnolla!Kyllä eläimet vaistoavat,jos ei ole kaikki kunnossa ihmisellä,koirat näkee sen ja ovat varuillaan♥,ihania kuvia iloisesta koiruuksesta.
    Mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
  2. Voi :( Toivottavasti olo alkaa olla jo parempi :).
    Ihania kuvia koirasta. Tuli ihan meidän edesmennyt Rosmo mieleen. Rosmollakin energiaa piisasi vaikka muille olisi sitä jakanut.

    VastaaPoista
  3. Joo, tauti oli pitkä ja toi vielä kaikenlaisia jälkitauteja mukanaan. Koko porukka sen lopulta kävi läpi, vaan onneksi ollaan voiton puolella ja on päästy normaaliin rytmiin. Jos sitä taas tulisi ahkerammin päivetyttäkin tätä blogia :) kaikenlaista uutta on ilmassa, vaan niistä sitten enemmän tuonnempana...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti