Syystunnelmia...

Ei ole tullut kirjoiteltua mitään uutta vähään aikaan, mikä johtunee opiskeluista jotka ovat loppusuoralla ja vievät täten kaiken liikenevän ajan. Muutenkin syksyisin on aina hiukan haiku olo kun muonavahvuutta pienennettään. Aina löytyy joukosta niitä joita jää kaipaamaan...

Mieltä kuitenkin piristää eräs uusi tulokas joka seikkailee navetassa. Kävimme noin viikko sitten hakemassa täydennystä vuohinen puolelle pienen kilipukin muodossa :) Nuori herra sai pienen pohdinnan jälkeen nimekseen Santeri ja saa niin lampolaa kuin kuttulaakin vilkkaudellaan sekaisin...sitä ei uskoisikaan miten ketteriä ne pienestä pitäen ovat. Kuvia tulee lähitulevaisuudessa samalla kun valoittelen enemmän Santerin matkaa ja ensi päiviä tarkemmin...

Kommentit