Santeri...


Kuvassa komeilee tilamme uusin tulokas, joka sai nimekseen Santeri.  Alkulapsuutensa se eli vapaana pienessä saaressa, jonne eräänä syksyisenä iltana soutuveneellä saavuimmme, saaren isännän toimiessa soutumiehenä. Perille päästyämme meitä ensimmäiseksi tervehti perheen aasi, joka rauhallisesti liikuskeli ympäriinsä ja pian myös vuohikatras ilmestyi näkyviin. Paikka oli aivan ihana ja vaikka olisimme viihtyneet kuinka, piti soutumatka takaisin ajoittaa niin, että näkyvyyttä oli vielä jäljellä.  Soutumiehemme otti kilin kiinni ja sain pienen nyytin kainalooni. Varoen kiipesin soutuveneeseen ja Santeri painoi päänsä olkapäälleni. Niin matka lähti kohti manteretta pienen kilipukin huudellessa jäähyväisiä muille saareen jääneille asukkaille. Kotimatka kului autossa pehkujen seassa, boksissa jonka isäntä alunperin teki koirien kuljetukseen, mutta mikä oli mitä mainion pienelle kilipukillekkin.

Kotona Santeri sulatti kaikkien (niin tuvassa kuin navetassa) sydämet ja jo ensimmäisenä aamuna löysin sen iloisena lypsypöydältä tepastelemasta. Parin viikon totuttelun jälkeen Santeri pääsi lypsytilasta kuttulan puolelle ja nyt jäämme jännityksellä odottamaan joko ensi kesänä on lisää pieniä kilejä :)

Kommentit

  1. Rapsutuksia Santerille :0) Siitä tulee varmasti komea pukki.

    VastaaPoista
  2. Se on kyllä suloinen :) vien rapsutukset tänään perille :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti