Surua puserossa...


...on aina kun yksi on joukosta poissa. Pieni lumipallomme jouduttiin lopettamaan äkillisen sairastumisen myötä. Eläinlääkärin hyvästä avusta huolimatta tajunta hämärtyi ja olo meni pienokaisella niin huonoksi, että päätös luopumisesta täytyi tehdä enempien kärsimysten välttämiseksi... :(

Kommentit

  1. Voi kurjuus :0( Ja vieläpä keskellä kauneinta kesää. Elämä on joskus kovin epäreilua.

    VastaaPoista
  2. Niin, elämä tahtoo olla iloa ja surua....

    VastaaPoista

Lähetä kommentti