sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulua odotellessa...


Tänä vuonna jouluvalmistelut alkoivat melko varhain. Eri asia sitten lienee onko niitä saatu valmiiksi. 

Aito kuusi on itselle tärkeä ja sain isännän tuomaan sen pihaan jo marraskuun puolella. Aluksi sille naureskeltiin, mutta lumisateiden estettyä kaiken liikenteen metsäpalstalle olin tyytyväinen ennakoinnistani. Nyt tarvitsee vain anopin kuusi etsiskellä peltojen laidoilla.

Kuusen tulevat tänä vuonna hieman toisenlaiset koristeet. Syynä valintaan on neljän koiran poppoon tänä vuonna sisältävät kaksi alle vuoden ikäistä yksilöä, joten kuusen kaatuminen on sisäistettävä juhla-ajan riskeihin.

Ihan kauniita koristeita itsekin saa aikaan kun vain ehtii väkertää. Itse olen ylen ihastunut tähän tähteen johon saa hyödynnettyä vanhoja kirjoja ja tapetin paloja. 


Viimeiset lasipallot on nostettu katon rajaan kelo-oksaan turvaan. 

Kuusen lisäksi joulua tuovat paperitähdet ja kynttilät joita on mukava sytytellä iltapimeällä lyhtyihin. Tähtitaivaan alla ne luovat kodin tuntua pihapiiriin eläimiä hoidellessa. 

Tiedän tämän joulun olevan raskaampi edellistä. Silloin elämää varjostivat läheisen äkillinen raskas sairaus, nyt hänen poismenonsa on vielä kipeä asia. Myös rakkaiden eläinten kuolemat murehduttivat.

Elämä kuitenkin jatkuu ja nyt meillä odotetaan joulua...


torstai 11. elokuuta 2016

Satoa talteen...

Tänään iltalypsyn ja tallin ohessa keräilin kasvimaalta pientä satoa. Sen laitto keväällä venyi pitkälle ja pelkäsin välillä tehneeni turha työtä.

Peruna kuitenkin taimettui hyvin ja jopa pahoin syödyt parsakaalin taimet ovat kasvattaneet uutta lehtimassaa. Niihin vain ei vielä ole ruusukkeita ilmaantunut, mutta toivoa ei vielä kannata heittää. Aikoinaan puutarhapuolella opiskellessa olivat parsakaalin kukinnot mainiota naposteltavaa peltotöiden lomassa ja tuli silloin porkkanatkin syötyä vain enimmät mullat housunpunttiin pyyhkäisten.

Nykyään ne tulee huuhtaistua ensin...

Nyt ajattelin kokeilla herneiden ja papujen kuivatusta. Löysin ohjeistuksen jossa molempia kehoitettiin kiehauttamaan ensin vedessä jossa on 2 tl suolaa litraa vettä kohden. Herneille riittäisi minuutti ja härkäpavuille kolme.

Huomasin, että kannattaa odottaa veden kunnollista kiehumista ja noudattaa aikasuositusta. Ohimennen veteen heitetyt kun tahtovat alkaa halkeilla reilumman minuutinkin liian pitkään ollessaan.

Hieman mietin tuon kuivauksen onnistumista ilman kuivureita mutta ensi kourallisen voi kokeilla näin. Jos se onnistuu niin huomenna kerää kuivumaan lisää jos ei niin pakastaa. Aika näyttäköön...

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kissanpäiviä...


Osa nuorisosta on muuttanut pihamökkiin asumaan ja kissat on tyytyväisinä myös löytäneet sieltä uuden yösijan.

Esikoinen on viime päivinä valittanut ettei saa nukutuksi yhden kissan yömaukumisten takia. Koska myös kissavanhuksemme harrasti iltakonsertteja tuvan puolella en kiinnittänyt asiaan isompaa huomiota.

Eilen kuitenkin otimme yhteyttä eläinlääkäriin koska kissa muuttui vaisummaksi ja sen vatsa tuntui pinkeältä. Syyksi epäilin jääkaappiin muutama päivä takaperin suuntautunutta ryöstöretkeä joka kohdistui koirille tarkoitettuun jauhenlihaan. Parempiin suihin hävisi lähes 200 g mikä on melkoinen kerta-annos reilu 3 kiloiselle kissalle.

Ensi apuna onneksi löytyi lääkkeitä ihan kotikaapista ja sovimme seurailevamme tilannetta yleisvoinnin ja ruokahalun säilyminen mittarina.

Nyt sitten jatketaan hiekkalaatikon tarkkailulla ja lääkityksellä. Iltapalalla oli vielä lypsylämmintä vuohenmaitoa ja rapsutuksia purkkiruuan kera.

Tänä aamuna seurusteltiin aamukahvin merkeissä ja potilas hyppäsi syliin kehräämään, ehkä tämä vielä tästä selviää.